Viiruruuniyökkönen

Xestia sexstrigata

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Maayökköset (Noctuini)
Suku: Xestia

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 33–37 mm. Koiraan tuntosarvet ripsiset. Etusiivet vaalean punaruskeat, tummempikehnäiset. Suonet tumman harmaanruskeat. Poikkiviirut tumman harmaanruskeat, hampaattomat, selvät, päättyvät etureunassa täpliin. Yökköstäplät tummareunaiset, rengastäplä joskus pohjaa vaaleampi, keilatäplästä näkyy vain kärki. Keskivarjo tumman harmaanruskea, selvä. Aaltoviiru näkyy häipyvärajaisena, tumman harmaanruskeana varjona. Ulkoreunassa hieno, tumma juova. Takasiivet kellanharmaat, ulkoreunasta tummemmat; ripset punertavankellertävät.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Viiruruuniyökkönen on melko yleinen laji, jota on tavattu Oulusta saakka. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun.

Elinympäristöt: Laji viihtyy niityillä ja rantojen läheisyydessä.

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee hyvin valolle ja syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka ruskea, tummempinoroinen; selkäjuova okranvalkeahko, tummanruskeareunainen; sivuselkäjuova okranvalkeahko, sen yläpuolella takaruumiin jaokkeissa rivi mustahkoja juomuja, jotka ovat häipyviä keskiruumiin jaokkeissa; hengitysaukkojen yläpuolinen alue tummanruskea, alapuolinen vaaleanokra. Pää vaaleanruskea, tummempikuvioinen. Toukka elää elokuusta toukokuuhun eritoten heinäkasveilla (Poaceae) kuten rantavehnällä (Leymus arenarius) ja joskus myös ruohoilla kuten ratamoilla (Plantago) ja voikukilla (Taraxacum) talvehtien välillä keskenkasvuisena. Laji koteloituu kotelokoppaan maahan.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 03.09.2019