Koruyökkönen
Elaphria venustula
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Koruyökköset (Elaphriini)
Suku: Elaphria
Tuntomerkit: Siipiväli 22–25 mm. Etusiivet valkeahkot, tuoreena roosansävyiset, harmaavarjoiset. Poikkiviirut hienot, kaksinkertaiset, vaaleatäytteiset, sahahampaiset. Rengastäplä näkyy kahtena pienenä, takaviistosti sijoittuneena, mustana pilkkuna; munuaistäplä suuri, siniharmaa, epämääräisesti valkeiden pilkkujen ja epäsäännöllisten mustien täplien reunustama; sen ympärillä etureunassa suuri, mustanharmaa, kolmikulmainen laikku. Tyvisarakkeen etuosassa samantapainen, pienempi ja hiukan vaaleampi laikku. Aaltoviiru leveä, vaalea, sen molemmilla puolilla tummemmat varjot. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustia juovia. Takasiivet vaalean okranruskeat, ulkoreunasta hiukan tummemmat; keskitäplä ja kaarijuova häipyvät.
Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Koruyökkönen on levittäytynyt voimakkaasti 2000-luvulla ja lajin esiintymisen pohjoisraja kulkee tällä hetkellä suunnilleen Kauhajoki–Kuopio–Joensuu -linjalla. Vanhoilla esiintymisalueillaan laji on runsastunut merkittävästi. (Havaintokartta –2016 ; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Laji lentää kesä-elokuussa ja joskus toisena sukupolvena elo-syyskuussa. (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat lehti- ja sekametsät, taimikot ja puistot.
Elintavat: Koruyökkönen tulee valolle ja joskus syötille. Häiriintyy lentoon toisinaan myös päivällä.
Kehitysvaiheet: Toukka vihreä, jaokkeiden välit kellertävät; selkä- ja sivuselkäjuova tummat; sivujuova valkea. Pää vihreä. Elää elo-syyskuussa, joskus heinäkuussa mm. heinäkasveilla (Poaceae), hierakoilla (Rumex) ja tattarilla (Polygonum, Persicaria). Koteloituu kotelokoppaan maahan. Kotelo talvehtii.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 13.8.2022