Valkotäplänokkosperhonen

Nymphalis vaualbum

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Aitotäpläperhoset (Nymphalinae)
Tribus: Nymphalini
Suku: Nymphalis

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Valkotäplänokkosperhonen on suurikokoinen aitotäpläperhonen, siipiväli on 58–74 mm.
Perhosen siivet ovat reunoiltaan voimakkaasti liuskaiset. Siipien yläpinta on kellanoranssi. Etusiiven etureunassa on kolme tummaa laikkua. Uloimman laikun ja siiven reunuksen väli on valkoinen täplä. Etusiiven keskiosassa on muutama tumma täplä. Sekä etu- että takasiivessä on leveä tumma reunus. Reunuksessa ei ole sinisiä täpliä – toisin kuin muilla nokkosperhosilla (nokkos-, isonokkos– ja kirsikkaperhosella).
Takasiiven etureuna on tumma ja siinä on selvästi erottuva suuri valkoinen täplä.
Siipien alapinnat ovat ulompana vaaleanruskeat, sisempänä tummanruskeat. Takasiiven alapinnan keskellä on pieni valkoinen pilkku, joka muistuttaa L-kirjainta (lajin vanha tieteellinen nimi onkin ollut Papilio/Nymphalis l-album eli ’valkoinen L’).

Uhanalaisuusarvio 2019: Arviointiin soveltumaton

Esiintyminen: Valkotäplänokkosperhosen levinneisyys ulottuu Euroopan itäosista Aasian lauhkeiden osien kautta Kiinaan ja Japaniin sekä Pohjois-Amerikassa Kanadan eteläosiin ja Yhdysvaltojen pohjoisosiin. Joinakin vuosina laji vaeltaa tavanomaisten levinneisyysalueittensa ulkopuolelle. Suomessa laji on erittäin harvinainen vaeltaja. Sitä on tavattu vain muutamia kertoja, pääasiassa maan itäosissa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Laji lentää yhtenä sukupolvena heinäkuusta syyskuuhun sekä uudelleen talvehtimisen jälkeen keväällä. Suomesta lajia on tavattu lähinnä loppukesällä tai syksyllä, vain pari kertaa keväällä.

Elinympäristöt: Valkotäplänokkosperhonen on metsälaji: se lentää lehtimetsien reunoilla ja lehdoissa.

Kehitysvaiheet: Pikkutoukat elävät ensin yhdyskunnissa, mutta jo ensimmäisen nahanvaihdon jälkeen ne lähtevät omille teilleen. Toukan ravintokasveja ovat paju (Salix), haapa (Populus tremulae), koivu (Betulus) ja jalava (Ulmus). Kellertävä toukka on piikikäs, ja myös musta pääkoppa kantaa pari mustaa piikkiä (niin kuin karttaperhosen toukalla). Toukka koteloituu ravintokasville. Laji talvehtii aikuisena.

Lähilajit: Valkotäplänokkosperhonen muistuttaa muita nokkosperhosia (nokkos-, isonokkos– ja kirsikkaperhosta). Se on helposti erotettavissa lähisukulaisistaan takasiiven valkoisen täplän ansiosta. Lisäksi muilla nokkosperhosilla on siipiensä reunuksissa sinistä väriä, joka valkotäplänokkosperhosen siipien yläpinnalta puuttuu.

Muuta: Valkotäplänokkosperhonen kuuluu Euroopan Unionin luontodirektiivin toisessa liitteessä mainittuihin, unionin alueella erityistä suojelua vaativiin lajeihin. Euroopassa elävät kannat eivät kestä leutoja talvia, minkä takia laji on vetäytynyt itäisestä Keski-Euroopasta kauemmaksi Itä-Eurooppaan.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 12.10.2019