Lehtovähämittari

Chloroclystis v-ata

Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Kenttämittarit (Larentiinae)
Sukuryhmä: Pikkumittarit (Eupitheciini)
Suku: Chloroclystis

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Melko helposti tunnistettava, vihreäsävyinen pikkumittari. Siipiväli 13–16 mm. Paras tuntomerkki lienee leveä uloin poikkiviiru, jossa on selvästi erottuva terävä, lähes musta ulkonema lähellä siiven etureunaa. Takasiivet ovat vaaleat ja yksiväriset.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on viimeisen vuosikymmenen aikana levinnyt etelärannikolta kohti pohjoista. Nykyisin mittaria tavataan yksitellen jokseenkin harvinaisena Etelä- ja Keski-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi).

Lentoaika: Perhonen lentää toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Lajilla on nykyisin säännöllinen, yleisempi toinen sukupolvi heinä-elokuussa.

Elinympäristö: Lehtometsien laji, joka esiintyy erityisesti lehmusta kasvavissa metsissä. Suosii lehtoja, joiden aluskasvillisuudessa on sinijuurta, imikkää, konnanmarjaa, kuusamaa ja muita vaateliaita kasveja (Jalas-Mikkola-Peltonen).

Elintavat: Perhonen lentää yöllä ja tulee valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka on erikoistunut lehmuksen kukkiin, mutta on löydettävissä myös muiden kasvien kukinnoilta. Laji talvehtii kotelona.

Muuta: Suomenlehtovähämittari (Chloroclystis v-ata ssp. relicta) on lehtoväärämittarin alalaji, joka esiintyy Suomessa endeemisesti. Se on atlanttisen lämpökauden jälkeinen relikti, joka on elänyt kantalajista eristyneenä populaationa tuhansia vuosia. Alalaji syntyi noin 3 000 vuotta sitten, kun Oulun korkeudelle saakka levittäytyneet lehmusmetsät pirstoutuivat ilmaston kylmenemisen seurauksena ja osa lehtovähämittareista jäi pysyvästi eristyksiin pääpopulaatiosta.
Nykyisin suomenlehtovähämittaria tavataan ainoastaan Karjalohjalla sijaitsevassa Karkalin luonnonpuistossa, jossa kasvaa Suomen suurin sisämaan lehmusmetsä. Populaatio on elinvoimainen, mutta kantalajin leviäminen suomenlehtovähämittarin esiintymisalueelle voi johtaa alalajin häviämiseen.
Suomenlehtovähämittari eroaa kantalajista sekä elintavoiltaan että geneettisesti. Se on luokiteltu vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa vaarantuneeksi (VU). Alalaji oli aikaisemmin rauhoitettu, mutta rauhoitus päättyi vuoden 2013 heinäkuussa. Se on kuitenkin edelleen erityisesti suojeltavien lajien listalla.

Lajista muualla: Lepiforum, Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 17.5.2025