Tyräkkikiitäjä
Hyles euphorbiae
Heimo: Kiitäjät (Sphingidae)
Alaheimo: Hämäräkiitäjät (Macroglossinae)
Suku: Hyles
Tuntomerkit: Tyräkkikiitäjä muistuttaa hieman matarakiitäjää. Etusiiven harmaankeltainen pohjaväri on kehnäinen, kun matarakiitäjällä väritys on puhtaan oljenkeltainen. Tyräkkikiitäjän takasiivessä on tasainen leveä punainen poikkivyö, joka matarakiitäjällä on vain tyvestään roosanpunainen ja muualta vaaleankeltainen. Etusiivessä erottuu tumman oliiviruskean tyvitäplän lisäksi kaksi täplää siiven etureunassa sekä kärjestä takareunaan ulottuva poikkivyö. Tuntosarvet ovat päältä valkoiset. Siipien kärkiväli on 63–78 mm.
Uhanalaisuusarvio 2019: Arviointiin soveltumaton
Esiintyminen: Etelä- ja Keski-Euroopassa yleistä tyräkkikiitäjää tavataan Suomessa vain satunnaisena harhailijana. Laji voisi mahdollisesti Suomessakin menestyä, jos sopivia elinympäristöjä ja ravintokasveja olisi riittävästi. Alkukesän vaellusten kautta perhonen voi myöhemmin loppukesästä muodostaa maassamme toisen sukupolven. Pääosa Suomen havainnoista on tehty etelärannikon tuntumassa, pohjoisimmat Porin ja Tampereen korkeudella. Vuosien 2003 ja 2011 runsaammat havainnot perustuvat osin toukkalöytöihin.. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi).
Elinkierto: Perhonen lentää kesäkuusta syyskuuhun.
Elinympäristöt: Lajin biotooppia esiintymisalueella ovat aurinkoiset ja kuivat, runsaskukkaiset ympäristöt, rannikoilla myös dyynialueet.
Elintavat: Tyräkkikiitäjä ei tule valolle, mutta käy ahkerasti kukilla.
Kehitysvaiheet: Toukka ei pyri erityisemmin piiloutumaan, sillä sen räikeä väritys toimii varoituskeinona saalistajia kohtaan. Toukan ravintokasveja ovat tyräkit (Euphorbia). Täysikasvuinen toukka koteloituu maanpinnalle karikkeen joukkoon. Kotelo talvehtii.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen ja tekstin lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 4.4.2025