Lautumapikkumittari

Tuntomerkit: Lautumapikkumittari on helposti tunnistettavissa laajasta valkeasta alueesta etusiiven keskiosassa (lautuma); samaa valkoista sävyä on myös siiven tyvessä ja keskiruumiissa. Etusiiven taka- ja ulkoreuna ovat harmaan ja ruosteenruskean sävyttämät. Keskipilkku on selkeä, mustasävytteinen. Laji on pikkumittariksi isokoinen, siipiväli 20–25 mm.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on yleinen etelästä Pohjois-Suomeen, tavattu Rovaniemen korkeudelle asti. (Havaintokartta -2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Mittarilla on melko pitkä lentoaika yhtenä polvena. Varhaisimpia yksilöitä on tavattu jo kesäkuun alkupuolella ja lentoa kestää elokuun loppupuolelle saakka. Lennon huippu ajoittuu heinäkuun puoliväliin. (Tilastotietoa -2016)

Elinympäristöt: Perhosta tavataan puutarhoista, puistoista, joutomailta, lämpimiltä, kuivahkoilta avomailta ja teiden varsilta.

Elintavat: Lentää öisin ja tulee hyvin valolle. Perhonen on löydettävissä iltahämärän tullen mm. maitohorsman, vuohenputken ja pietaryrtin kukilta. Lepäilee päiväsaikaan usein rakennusten seinillä.

Kehitysvaiheet: Toukka elää pietaryrtin, siankärsämön ja karhunputken kukilla. Laji talvehtii kotelona.

Muuta: Laji muistuttaa lähinnä toista valkoista pikkumittaria eli valkopikkumittaria, E. centaureataa. Eroaa kuitenkin jo siivenmuoden perusteella, joka succenturiatalla on leveä ja pyöreähkö. Keskipilkun kohdalla puuttuu centaureatalle tunnusomainen tumma laajentuma siiven etureunaa kohti.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 9.1.2023 Heikki Tabell