Tuomiyökkönen

Acronicta strigosa

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Iltayökköset (Acronictinae)
Suku: Acronicta

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 26–34 mm. Pienehkö, hento. Etusiivet vaaleanharmaaat, kellertävänsävyiset; yökköstäplien väli sekä tyvijuomun, keskisarakkeen takaosan vaakajuovan ja takanurkan juovan ympäristöt tummahkonruskeakehnäiset. Tyven takareunassa kellertävä karvatupsu. Poikkiviirut kaksinkertaiset, ulompi vaaleatäytteinen. Rengastäplä mustareunainen, munuaistäplä keltatäytteinen, tyvipuolelta mustareunainen, sen ulkoreuna häipyvä. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustia täpliä, jotka jatkuvat heikkoina tummina juovina ripsiin. Takasiivet vaaleanharmaat, keskitäplä ja kaarijuova harmaat.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. On levinnyt viime vuosina nopeasti ja pohjoisin havainto onkin jo Oulun läheltä Utajärveltä. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää kesäkuun alkupuolelta elokuun alkuun. Harvinainen toinen sukupolvi elo-syyskuussa.

Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat tuomea kasvavat peltojen ja niittyjen reunat, valoisat lehdot, tuorepohjaiset lehti- ja sekametsät sekä pensaikot.

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee hyvin valolle ja etenkin syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka vihreä, harvemmin suklaanruskea tai mustahko, hienokarvainen; selkäjuova leveä, ruskea, keskeltä vaalean viirun jakama, keltareunainen. Takaruumiin I jaokkeessa 2 vierekkäistä, VIII jaokkeessa 1 kohouma. Hengitysaukot valkeat, mustareunaiset. Pää ruskea. Elää heinä-syyskuussa tuomella (Prunus padus) ja paatsamalla (Frangula alnus), myös muilla lehtipuilla ja pensailla. Koteloituu ohueen kehtoon maahan. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 10.2.2024