Jaspisyökkönen

Staurophora celsia

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Korsiyökköset (Apameini)
Suku: Staurophora

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 36–43 mm. Helposti tunnistettava. Pää ja keskiruumis ovat jaspiksenvihreät, kauluksen ja siipikansien reunat tummanruskeat. Etusiivet jaspiksenvihreät. Siiven tyvellä ruskea täplä. Keskisarake ruskea, sen ulko-osa tummempi. Aaltoviirun ulkopuoli ruskea, leventynyt etureunassa ja taitteiden kohdilla. Ripset ruskeat. Yökköstäplät vihreät; rengastäplä sulautuu tyvisarakkeeseen ja munuaistäplä ulkosarakkeeseen. Etureunan ulkopuolisko kapealti ruskea, siinä valkeita pilkkuja. Vihreä väri kellastuu pian ja haalistuu lopulta valkeahkoksi. Takasiivet tumman harmahtavanruskeat; ripset hiukan vaaleammat.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisin ilmoitettu havainto on hieman Oulun pohjoispuolelta. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää elokuun alusta syyskuun loppuun.

Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat metsäaukiot, puistot ja niityt.

Elintavat: Yöaktiivinen jaspisyökkönen tulee sekä valolle että syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka likaisen kellertävänharmaa; nystyrät mustat, niissä lyhyet vaaleat karvat. Pää punaruskea; niska- ja peräkilpi kellertävänruskeat. Elää kesä-elokuussa heinäkasvien (Poaceae) kuten hietakastikan (Calamagrostis epigeios), lauhojen (Deschampsia) ja jäkin (Nardus stricta) juurituppaissa. Koteloituu silkillä vuorattuun onkaloon maahan. Muna talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 17.2.2024