Silkkivillaselkä
Habrosyne pyritoides
Heimo: Sirppisiivet ja villaselät (Drepanidae)
Alaheimo: Villaselät (Thyatirinae)
Suku: Habrosyne
Tuntomerkit: Silkkivillaselkä on hyvin koristeellinen yöperhonen, jota erikoisen värityksen ja kuvioinnin ansiosta ei voi sekoittaa muihin perhoslajeihin. Perhonen on melko roteva; siipien kärkiväli on 35–40 mm. Sen etusiivessä on tyypillinen ja vähän vaihteleva ruskea, valkoinen ja kellertävä väritys ja kuviointi, joka muistuttaa kiillotettua akaattikiviä. Etusiiven kolme valkoista raitaa sulkevat sisäänsä harmaanruskealla, oranssinruskealla ja valkoisella kuvioidun kolmion. Takasiivet ovat harmaanruskeat, keskeltä hieman vaaleammat.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Tämä tulokaslaji löydettiin Suomesta vasta vuonna 1965. Sen jälkeen se on yleistynyt etelärannikolla. Joitakin hajanaisia löytöjä Pirkanmaalta ja Pohjois-Karjalasta. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun. Harvinainen toinen sukupolvi syyskuun alusta lokakuun alkuun.
Elinympäristö: Laji viihtyy puoliavoimilla, vadelmaa ja karhunvatukkaa kasvavilla paikoilla, mmm. havu-, seka- ja lehtimetsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa.
Elintavat: Perhonen on yöaktiivinen ja tulee hyvin syötille, huonommin myös valolle.
Kehitysvaiheet: Naaras munii munat ryhmittäin ravintokasvin lehtien reunoille. Punaruskea toukka syö vadelman ja karhunvatukan lehtiä. Toukka on yöaktiivinen; päivisin se piileskelee maassa kuivien lehtien seassa. Toukka koteloituu yhteenkehrättyjen lehtien suojassa.
Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 2.4.2023