Ruususiipi

Miltochrista miniata

Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Siilikkäät (Arctiinae)
Tribus: Keltasiivet (Lithosiini)
Suku: Miltochrista

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Ruususiivellä on sen verran erikoiset värit ja siipikuviot, ettei lajista voi erehtyä. Siipien kärkiväli on 21–29 mm. Naaras on keskimäärin suurempi kuin koiras. Etusiivet ovat okranroosat, ja etu- ja ulkoreuna ovat leveälti voimakkaan roosanpunaiset. Etusiiven tyvellä on musta pilkku. Poikkijuovat hienot, mustahkot, takareunassa häipyvät; sisempi poikkijuova on kulmikas, ulompi hyvin syvähampainen. Keskitäplä musta pilkku. Aaltoviiru hajonnut riviksi mustia juovamaisia pilkkuja. Takasiivet ovat vaaleanroosat, ulkoreunasta tummemmat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji esiintyy yleisenä etenkin Etelä-Suomessa; Keski-Suomessa harvalukuisempi, sisämaassa levinnäisyys on itäpainotteinen. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää heinäkuun alusta elokuun lopulle.

Elinympäristöt: Lehti- ja sekametsät

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee valolle, joskus myös syötille. Perhonen käy myös kukilla juomassa mettä.

Kehitysvaiheet: Toukka 14–20 mm, himmeänharmaa tai harmahtavanokra; karvat mustanharmaat, höyhenmäiset. Pää ruskehtava tai musta. Toukka elää elo–toukokuussa mm. isokarpeilla (Parmelia); talvehtii keskenkasvuisena. Koteloituu tiheään, karvojensekaiseen kotelokoppaan. Kotelo n. 12 mm, kiiltävän pähkinänruskea, jaokkeiden välit hiukan vaaleammat.

Muuta: Lajin tieteellinen nimi miniata on johdettu latinankielisestä sanasta minium, joka tarkoittaa mönjää eli lyijyoksidia; tämä lyijyn ja hapen muodostama yhdiste on oranssinpunainen.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 8.2.2024