Tammikehrääjä
Lasiocampa quercus
Heimo: Karvakehrääjät (Lasiocampidae)
Alaheimo: Lasiocampinae
Suku: Lasiocampa
Tuntomerkit: Kookas ja roteva perhonen. Siipiväli noin 60–80 mm. Koiras on suklaanruskea ja naaras maitokahvin värinen, kellertävä. Naaras on koirasta huomattavasti suurempi.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Tammikehrääjä esiintyy koko maassa – pohjoiseen päin harvinaistuen. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun alkupuolelta heinäkuun loppupuolelle (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristöt: Linjojen pohjat, suot, metsänreunat
Elintavat: Koiras on päiväaktiivinen ja lentää kovaa vauhtia etsien naaraan hajujälkeä, mutta rauhoittuu hieman kun naaras on lähistöllä. Naaras lentää öisin ja tulee melko hyvin valolle. Päivällä naaraita voi löytää istumasta heinikosta tai puiden vesoilta.
Kehitysvaiheet: Nimestään huolimatta tammikehrääjän toukka ei elä tammella, vaan polyfagina (moniruokaisena) lähes kaikilla muilla lehtipuilla sekä monilla pensailla ja varvuilla.
Lähilajit: Apilakehrääjä (Lasiocampa trifolii)
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Perhoswiki
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 23.6.2023