Silkkivillaselkä
Habrosyne pyritoides
Heimo: Sirppisiivet ja villaselät (Drepanidae)
Alaheimo: Villaselät (Thyatirinae)
Suku: Habrosyne
Tuntomerkit: Silkkivillaselkä on hyvin koristeellinen yöperhonen, jota erikoisen värityksen ja kuvioinnin ansiosta ei voi sekoittaa muihin perhoslajeihin. Perhonen on melko roteva; siipien kärkiväli on 35–40 mm.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Tämä tulokaslaji löydettiin Suomesta vasta vuonna 1965. Sen jälkeen se on yleistynyt etelärannikolla. Joitakin hajanaisia löytöjä Pirkanmaalta ja Pohjois-Karjalasta. (Havaintokartta –2016 ; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun. Harvinainen toinen sukupolvi syyskuun alusta lokakuun alkuun. (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristö: Laji viihtyy puoliavoimilla, vadelmaa ja karhunvatukkaa kasvavilla paikoilla, mmm. havu-, seka- ja lehtimetsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa.
Elintavat: Perhonen on yöaktiivinen ja tulee hyvin syötille, huonommin myös valolle.
Kehitysvaiheet: Naaras munii munat ryhmittäin ravintokasvin lehtien reunoille. Punaruskea toukka syö vadelman ja karhunvatukan lehtiä. Toukka on yöaktiivinen; päivisin se piileskelee maassa kuivien lehtien seassa. Toukka koteloituu yhteenkehrättyjen lehtien suojassa.
Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 19.3.2023