Puroyökkönen
Rivula sericealis
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Puroyökköset (Rivulinae)
Suku: Rivula
Tuntomerkit: Pienikokoinen kolmionmuotoinen puroyökkönen on omanlaisensa näköinen, mutta kuluneita yksilöitä voidaan sekoittaa joihinkin muihin mittareihin, hämykköihin ja yökkösiin. Aloittelija saattaa helposti pitää lajia pikkuperhosena, esim. koisana.
Siipiväli 19–23 mm. Pää valkoinen. Etusiivet oljenkeltaiset, ulkoreunassa tummaa varjostusta. Poikkiviirut ruskehtavat, epäselvät; ulompi sahahampainen, kaartuu keskisaran ympäri. Munuaistäplä siniharmaa, siinä kaksi mustaa täplää; sen takaosasta lähtee tumma, viisto varjo. Takasiivet kellertävänsävyisen harmaat, ulko-osasta tummemmat.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Yleistä puroyökköstä tavataan Oulun korkeudelle saakka. Yksittäisiä havaintoja on pohjoisempaakin. (Suomen Lajitietokeskus)
Lentoaika: Perhonen lentää kesä–elokuussa ja osittaisena 2. sukupolvena elo–syyskuussa.
Elinympäristö: Laji viihtyy kosteilla ranta- ja suoniityillä sekä pensaikkoisilla rinteillä.
Elintavat: Perhonen on pääosin yöaktiivinen, mutta lähtee päivisin helposti jaloista lentoon. Yöllä puroyökkönen tulee hyvin valolle ja toisinaan myös syötille.
Kehitysvaiheet: Toukka on vihreä; selkäjuova tummempi; sivuselkäjuova melko leveä, valkea. Pää vaalean vihertävänruskea. Toukka elää elo-toukokuussa heinillä (Poaceae), kuten juolavehnällä (Elytrigia repens), talvehtien välillä keskenkasvuisena. Koteloituu yhteenkehräämiensä taiteltujen lehtien väliin.
Muuta: Tieteellinen lajinimi sericealis on johdettu latinankielisestä sanasta sericus = ’silkkinen’. Nimi viittaa etusiipien silkkihohtoon.
Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus
Päivitetty viimeksi: 31.7.2024