Punakehnäyökkönen
Polia bombycina
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Tarhayökköset (Hadenini)
Suku: Polia
Tuntomerkit: Siipiväli 37–55 mm. Naaras on keskimäärin suurempi kuin koiras. Etusiivet harmahtavat, punaruskeavarjoiset, varsinkin munuaistäplän molemmilta puolilta. Tyvijuomu tummanruskea, yhtyy tyvipoikkiviiruun. Poikkiviirut kaksinkertaiset, ruskeat, epäselvät. Keilatäplä ruskeareunainen. Yökköstäplät hienosti tummanruskeareunaiset; munuaistäplä takaosastaan tummatäytteinen ja sen ulommassa takakulmassa hieno, valkea kuvio. Aaltoviiru häipyvästi vaalea, sen sisäpuolella enemmän tai vähemmän selviä ruskeita nuolitäpliä; muodostaa takakulman lähellä sisäpuolelta tummareunaisen, terävän hampaan tyveenpäin. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustahkoja puolikuita. Takasiivet ruskeanharmaat, tyvestä vaaleammat; ripset valkeahkot.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Lajia tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa yleisenä aina Oulun korkeudelle saakka. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä elokuun puoleenväliin. Lennon huippu heinäkuun puolivälin tienoilla.
Elinympäristö: Niityt, hakamaat, pensaikkoiset rinteet
Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee hyvin valolle ja etenkin syötille.
Kehitysvaiheet: Toukka ruskehtava tai vihertävänharmaa; selkäjuova hieno, vaalea, harmaareunainen, halkoo riviä epäselviä, tummempia ruutukuvioita. Näiden reunoilla valkeita nystyröitä. Sivujuova valkeahko, muuttuu viimeisen nahanluonnin jälkeen epäselväksi. Hengitysaukot oranssit, mustareunaiset. Pää vaaleanruskea. – Moniruokainen toukka elää erilaisilla lehtipuilla, pensailla ja ruohoilla. Toukka talvehtii keskenkasvuisena ja seuraavana vuonna koteloituu maahan.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 18.2.2024