Isonokkayökkönen

Hypena proboscidalis

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Nokkayökköset (Hypeninae)
Suku: Hypena

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 30–37 mm. Keskikokoinen, hento; etusiivet suipot, takasiivet leveät. Etusiivet harmaanruskeat, tummariipusteiset. Poikkiviirut ruosteenruskeat; ulompi lähes suora. Aaltoviiru koostuu tummista, ulkopuolelta valkoreunaisista täplistä. Ulkoreuna tummavarjoinen. Takasiivet ruskeanharmaat, ulkoreunasta hieman tummemmat; koiraat ovat yleensä tummemmat kuin naaraan.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Lajia tavataan yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa aina Oulun korkeudelle saakka. Yksittäisiä havaintoja on myös pohjoisempaa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää kesäkuusta elokuun loppuun.

Elinympäristö: Laji ei paljoa elinympäristöltään vaadi, joten sitä voi tavata lähes kaikkialta. Varmin tapa perhosten löytämiseen on nokkosten seassa kävely. Tuossa puuhassa kannattaa muistaa pitkät housut!

Elintavat: Isonokkayökkönen on aktiivinen öisin, mutta myös päivisin, etenkin pilvisellä säällä. Perhonen tulee hyvin valolle, mutta syötille vain harvoin.

Kehitysvaiheet: Heinäkuusta toukokuuhun elävä ja välissä keskenkasvuisena talvehtiva toukka syö nokkosta (Urtica dioica). Toukka koteloituu yhteenkehräämiensä nokkosen lehtien väliin.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa.

Päivitetty viimeksi: 23.2.2024