Täpläsiilikäs
Arctia plantaginis
Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Siilikkäät (Arctiinae)
Tribus: Aitosiilikkäät (Arctiini)
Suku: Parasemia
Tuntomerkit: Täpläsiilikäs on keskikokoinen perhoslaji (siipiväli 35–40 mm), jota ei voi sekoittaa mihinkään muuhun perhoseen. Naaraat ovat koiraita kookkaampia ja rotevampia.
Perhosen etusiivet ovat pohjaväriltään vaaleankeltaiset ja niitä kirjovat epäsäännöllisen muotoiset tummanruskeat alueet. Takasiivet ovat pohjaväriltään keltaiset tai oranssinkeltaiset; siiven tyviosasta keskelle ulottuu tumma alue ja siiven ulko-osassa on tummanruskeita täpliä. Naaraan takasiivet ovat koiraan siipiä tummemmat. Perhosten värisävy ja kuviointi vaihtelee paljon; esimerkiksi koiraan värimuodolla f. hospita takasiipien pohjaväri on etusiipien tapaan valkoinen. Perhosen ruumiin karvoitus on mustaa, mutta keskiruumiin sivuilla on vaaleat raidat. Niskassa on oranssi poikkijuova, jossa on musta täplä. Takaruumis on selkäpuolen mustaa raitaa lukuun ottamatta oranssi.
Esiintyminen: Laji on maassamme yleinen, mutta yksittäisesti esiintyvä. Havaintoja on niinkin pohjoisesta kuin Käsivarren Lapista. (Suomen Lajitietokeskus)
Lentoaika: Kesä-heinäkuu, yksi sukupolvi
Elinympäristöt: Niityt, hakkuuaukeat, voimalinjojen aluset, metsäteiden pientareet ja rämeet
Elintavat: Perhonen on päiväaktiivinen ja lähtee häirittynä herkästi lentoon. Koiras lentää nopeasti, naaras hitaammin. Lento keskittyy aurinkoisiin iltapäiviin; muun ajan perhonen lepää kasvillisuuden seassa, etenkin lehtien alapinnoilla. Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa vaan elää toukkana syömänsä ravinnon turvin.
Kehitysvaiheet: Karvainen toukka on moniruokainen ja talvehtii keskenkasvuisena.
Muuta: Linné oletti toukan syövän ratamoa (Plantago), mistä lajin tieteellinen nimi on johdettu.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus
Päivitetty viimeksi: 5.4.2024