Pisarametalliyökkönen
Macdunnoughia confusa
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Metalliyökköset (Plusiinae)
Tribus: Plusiini
Suku: Macdunnoughia
Tuntomerkit: Siipiväli 30–35 mm. Keskikokoa hieman pienempi. Etusiivet oliivinharmaat, etureunan tyveltä ja sisemmän poikkiviirun ulkopuolelta tummemmat; keskisarake keskikohdan takaa syvän kastanjanruskea vaihtuen ruosteenväriseksi juuri ulomman poikkiviirun sisäpuolelta. Siiven keskellä suuri, pisaranmuotoinen hopeamerkki, joka yhtyy hopeanhohtoiseen sisemmän poikkiviirun takaosaan. Ulompi poikkiviiru epäsäännöllisesti pyöreähampainen, siinä hopeisia suomuja vain takareunassa. Aaltoviiru mutkainen, epäselvä, häipyy pronssinruskeaan kehnään. Ulkoreuna mustahko, sen sisäpuolella harmaa juova. Ripset harmaat. Takasiivet pronssisen harmaanruskeat, tyvestä vaaleammat; ripset valkeahkot, tyviviiru punaruskea.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Pisarametalliyökköstä on tavattu Pohjois-Savon korkeudelta saakka. Havaintojen painopiste on etelärannikolla. Harvalukuinen. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää toukokuusta kesäkuuhun ja toisena sukupolvena heinäkuusta lokakuuhun saakka.
Elinympäristö: Laji viihtyy kuivilla paikoilla kuten rinteilla ja kedoilla sekä metsien reunamilla, puistoissa, pientareilla ja joutomailla.
Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee valolle ja käy kukilla.
Kehitysvaiheet: Toukka on polyfagi (moniruokainen) ja elää kesäkuusta heinäkuuhun sekä syyskuusta toukokuuhun erilaisilla ruohoilla kuten kamomillasauniolla (Matricaria recutita), peltosauramolla (Anthemis arvensis), siankärsämöllä (Achillea millefolium) ja marunoilla (Artemisia). Toukka talvehtii keskenkasvuisena ja koteloituu seuraavana keväänä vaaleaan kotelokoppaan ravintokasvilleen tai sen alle maahan.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 27.1.2023