Hakamiinakoi

Phyllonorycter lautella

Yläheimo: Miinaajakoimaiset (Gracillarioidea)
Heimo: Miinaajakoit (Gracillariidae)
Alaheimo: Lithocolletinae
Suku: Phyllonorycter

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 5,5–7,5 mm. Päälaki musta; naama lyijynkiiltoinen. Tuntosarvien kärki valkoinen. Keskiruumis lyijynkiiltoinen.
Etusiivet okranoranssit tai kullanruskeat; kuviot hopeanvalkeat. Tyvijuomu mustareunainen, ulottuu 2/5 kohdalle. Keskivyö usein katkennut, tyvipuolelta ja osittain ulkopuolelta mustareunainen. Etureunassa kaksi ja takareunassa kaksi kolmikulmaista, tyvipuolelta mustareunaista hakastäplää; dorsaalihakastäplät myös ulkopuolelta. Siiven kärjessä pitkänomainen, mustahko täplä. Takasiivet tummanharmaat.

Mikroskooppiset tuntomerkit: Koiraan sivulämssät kapean pitkänomaisen ovoidit, kärjestä poikkipäiset; kärjen lähellä alareunassa lyhyt, suora oka. Lämssien tyviltä lähtee pitkä filamentti, joka ulottuu lähelle lämssän kärkeä. Saccus lyhyt ja kaukalomainen. Aedeagus jakautunut kahteen eripaksuiseen osaan, kärjessä ulkonema. 8. sterniitti neliömäinen, sen takareuna epätasainen.
Naaraan ostiumissa kuutava skleriitti, joka pitenee suppilomaisesti eteenpäin. Signumissa kaksi hyvin lyhyttä, kulmikasta kartiota, jotka lähtevät kitinisoituneesta keskiöstä.

Uhanalaisuusarvio 2019: EN = Endangered – Erittäin uhanalainen (Punainen kirja)

Esiintyminen: Hakamiinakoi esiintyy harvinaisena Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen rannikolla. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks.  Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa. Kaksi sukupolvea. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Kuivat lehtimetsät; avoimet, tammea kasvavat paikat

Elintavat: Perhonen lentää yöllä; tulee valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka elää heinäkuussa ja syys–lokakuussa tammien (Quercus sp.) tyvivesojen lehdissä. Koverre on huomattavan suuri, lehden alapinnan telttakoverre, tavallisesti kahden sivusuonen välissä, 20–25 mm pitkä. Alemmassa päällysketossa yksi terävä taite. Uloste kasautunut koverteen nurkkaan jonkin verran peitettynä kudoksella. Usein monta koverretta yhdessä vahvasti supistuneessa lehdessä.
Kesäpolven kotelokoppa on löyhä, syyspolven valkeahko, paperimainen.

Lajista muualla:  Wkipedia (englanniksi),  Lepiforum (saksaksi)

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä  Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 28.10.2022