Metsäpapurikko
Lasiommata petropolitana
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)
Tribus: Satyrini
Suku: Lasiommata
Tuntomerkit: Metsäpapurikko on keskikokoinen päiväperhonen; siipien kärkiväli on noin 33–42 mm. Naaraat ovat hieman koiraita kookkaampia.
Siipien pohjaväri on tummanruskea ja etusiiven kärjessä on selvästi erottuva musta, valkoteräinen silmätäplä. Täplää ympäröi oranssinpunainen rengas ja sen alapuolella voi olla heikkoja oranssinvärisiä laikkuja. Etusiiven yläosan keskellä on kolme selvästi erottuvaa tummaa poikkiviirua.
Koiraalla on suurehko tummanharmaa koirastäplä, joka ulottuu etusiiven keskeltä aina siiven alareunaan saakka (ks. kuvat 1–4).
Takasiiven ulkoreunaa täplittää rivi mustia, valkoteräisiä rengastäpliä. Täplien ympärillä on oranssit renkaat. Takasiiven keskellä on myös selvästi erottuva tummempi poikkijuova.
Alapuolelta etusiipi on vaaleamman ruskea ja siiven kärjessä on iso musta valkoteräinen silmätäplä. Täplää ympäröi kellertävä rengas. Etusiiven alareunassa on suuri oranssinruskea laikku, jonka läpi kulkee tumma poikkiviiru. Takasiiven alapuoli muodostuu ruskean ja harmaan sävyisistä vyöhykkeistä, joita erottaa tummemmat aaltomaiset poikkijuovat. Reunassa on kaksi tummempaa aaltojuovaa ja vieressä rivi mustia rengastäpliä valkoisin keskuspilkuin.
Uhanalaisuusarvio 2019: NT = Near threatened – Silmälläpidettävä (Punainen kirja)
Esiintyminen: Metsäpapurikko on Suomessa kohtalaisen yleinen laji, joka on levinnyt yli maan etelä- ja keskiosien aina eteläiseen Lappiin saakka. Eteläisimmässä Suomessa perhonen on kuitenkin harvinaistunut. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää touko-kesäkuussa yhtenä sukupolvena.
Elinympäristöt: Kuivat ja kivikkoiset maastot: metsänhakkuuaukeat, kangasmetsien laitamat sekä metsäteiden varret, joissa on kiviä ja kallioita
Elintavat: Koiraat lentelevät reviirialueillaan etsien naaraita. Lento on nopeaa ja arkaa. Perhoset lepäävät usein kivillä tai teiden varsille paljastuneella maalla.
Kehitysvaiheet: Naaraat munivat munat yksitellen toukkien ravintokasville, eri heinäkasveille. Laji talvehtii kotelona.
Lähilajit: Muut papurikkojen sukuun kuuluvat lajit. Metsäpapurikko muistuttaa eniten tummapapurikkoa, ja näitä kahta lajia on vaikea erottaa toisistaan. Metsäpapurikko on hieman pienempi ja lentää aikaisemmin kuin tummapapurikko. Tummapapurikolla siivet ovat tasaisemman väriset. Metsäpapurikolla on etusiivessä on kolme selvää tummaa poikkijuovaa, ja samoin takasiiven tumma poikkijuova erottuu hyvin. Tummapapurikollakin (varsinkin sen naaraalla) voi olla tummia poikkijuovia etusiivessään, mutta takasiiven tumma poikkijuovaa puuttuu siltä. – Metsäpapurikon etusiiven alapinnan silmätäplän sisäpuolella olevassa mutkaisessa juovassa näkyy yksittäinen terävä kulma, jollainen puutuu tummapapurikolta.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 13.3.2023