Täplätarhayökkönen

Melanchra persicariae

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Tarhayökköset (Hadenini)
Suku: Melanchra

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 35–42 mm. Takaruumiin I jaokkeessa ruskeanpunainen selkätupsu. Etusiipien pohjaväri violetinmusta. Poikkiviirut kaksinkertaiset, mustat, hampaalliset, epäselvät. Keskivarjo epäselvä. Keilatäplä keskikokoinen, mustareunainen. Rengas- ja munuaistäplä mustareunaiset; rengastäplä pyöreä, sen keskellä musta pilkku; munuaistäplä valkea, siinä ruosteenruskea, pitkänomainen keskiö. Etureunan ulko-osassa joitakin pieniä, valkeita pilkkuja. Aaltoviiru epäselvä, katkeillut kellertäviksi pilkuiksi. Ulkoreunassa rivi mustia puolikuita. Ripsien tyvellä rivi valkeita pilkkuja. Takasiivet kellanharmaat; reunavarjo leveä, mustanruskea; keskitäplä pieni, epäselvä. Joskus munuaistäplä epäselvä, tummatäytteinen, hyvin heikosti vaaleareunainen, jolloin etusiivet ovat lähes yksiväriset (ab. unicolor).

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji esiintyy Suomessa yleisenä Kainuun korkeudelle saakka. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun alusta elokuun alkuun

Elinympäristöt: Lehti- ja sekametsät, puistot ja pensaikkoiset niityt

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee sekä valolle että syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka vihreä tai violetinharmaa; selkäjuova hieno, kellertävä; takaruumiin I, II ja VIII jaokkeissa tummat laikut, III-VII jaokkeissa eteenpäin avoimet, tummat vinotäplät. Sivuilla tummat vinotäplät. Vatsapuoli kalpeanvihreä. Pää vihertävä tai ruskehtava; niskakilpi tumma. Takaruumiin VIII jaokkeessa selvä kyttyrä. – Moniruokainen toukka elää elo-lokakuussa useilla lehtipuilla, pensailla, varvuilla ja ruohoilla ja koteloituu kotelokoppaan maahan. Laji talvehtii kotelona.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 20.4.2024