Orapihlajayökkönen
Allophyes oxyacanthae
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Pensasyökköset (Amphipyrinae)
Tribus: Psaphidini
Suku: Allophyes
Tuntomerkit: Siipiväli 36–43 mm. Etusiivet ruskeat; ulkosarake ja tyvisarake leveän, mustan tyvijuomun etupuolelta vaaleammat. Suonet Sc, Cu ja 2A sekä takareuna messingivihreäkehnäiset. Poikkiviirut epäselvät, yksinkertaiset, mustat; ulomman takaosassa siipitaitteen kohdalla lumivalkoinen, kuutava juova ulkopuolella ja suuri, musta varjo sisäpuolella. Yökköstäplät vaaleanruskeat, pyöreähköt, hienosti ja epäselvästi mustahkoreunaiset, munuaistäplä suuri. Aaltoviiru epäselvä, sen sisäpuolella etureunassa tumma varjo, samoin takareunassa. Ulkosarakkeen ulkopuolisko enemmän tai vähemmän messinginvihreäkehnäinen; suonien M3–CuA2 takana kiilamaiset, mustat pitkittäisjuovat. Ulkoreunassa hieno, aaltoileva, musta juova. Ripset täplikkäät. Takasiivet ruskehtavanharmaat; kaarijuova tumma, siinä vahvasti ulkoneva kulma lähellä takakulmaa; ulkoreunassa rivi vaaleita täpliä.
Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Etelä-Suomessa laji on yleinen. Havaintoja on Oulun korkeudelta saakka. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää elokuusta lokakuuhun saakka. (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristöt: Valoisat lehti- ja sekametsät, lehdesniityt, metsänreunat, rantalehdot, puistot ja puutarhat.
Elintavat: Lentää yöllä; tulee hyvin sekä valolle että syötille.
Kehitysvaiheet: Toukka valkeahkon sinivihreä tai ruskehtavanharmaa, siinä lukuisia tummia, koukkumaisia juovia. Nystyrät vaaleat, tummareunaiset. Selkä- ja sivuselkäjuova epäselvästi vaaleat. Takaruumiin heikosti korottuneessa I jaokkeessa terävähkö, tumma vinojuova, joka jatkuu selkään; VIII jaoke jonkin verran korottunut, siinä neljä piikkimäistä nystyrää; IX jaokkeessa kaksi pientä, piikkimäistä nystyrää. Hengitysaukot hienot, valkeat, mustarenkaiset. Pää vaaleanruskea, tummareunainen. Elää huhti-kesäkuussa mm. omenapuulla (Malus domestica), tuomella (Prunus padus), orapihlajalla (Crataegus), lehtokuusamalla (Lonicera xylosteum) ja pihlajalla (Sorbus aucuparia); yöaktiivinen, piilottelee päivisin kuoren raoissa. Koteloituu tiheään, paksuseinäiseen, sitkeään kotelokoppaan maahan. Muna talvehtii; ne munitaan yksitellen ravintokasvin oksille.
Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 2.6.2023