Sarakylmänperhonen
Oeneis norna
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)
Tribus: Satyrini
Suku: Oeneis
Tuntomerkit: Sarakylmänperhonen on melko kookas päiväperhonen; siipiväli on noin 36–54 mm, naarat ovat koiraita isompia.
Siipien yläpinnan pohjaväri on ruskea. Siipien ulko-osan poikki kulkee laaja oranssi vyö, jonka reunat ovat epäselviä ja joka on tummien siipisuonten katkoma. Oranssinvärisen vyön keskellä on kaksi tai kolme tummaa valkeateräistä silmätäplää. Perhonen pitää levossa siivet supussa, joten siipien yläpintaa ei yleensä näy.
Etusiiven alapuolella on tavallisesti kaksi valkeateräistä, tummareunaista silmätäplää. Toisinaan täpliä on useampia, mutta joillakin yksilöillä, etenkin koirailla, saattaa olla vain yksi pienehkö silmätäplä etusiiven alapinnalla.
Takasiiven alapinta on ruskean ja valkean kirjava. Siiven poikki kulkee tumma vyö. Takasiiven takakulmassa on yleensä yksi pieni mustareunainen silmätäplä. Toisinaan täpliä on useampia, mutta ne voivat myös puuttua kokonaan.
Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen kirja)
Esiintyminen: Harvinainen Pohjois-Lapissa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin. Lentoajan huippu vaihtelee kesän säiden mukaan.
Elinympäristöt: Tuntureiden koivuvyöhykkeiden kivikkoiset ja suomaiset alueet sekä tunturipurojen pensaikkoiset rannat. Metsä-Lapissa lajia tavataan koivumetsien aukeilla ja kivikkoisilla rinnesoilla. Levinneisyyden eteläosissa laji esiintyy tuntureiden juurilla.
Kehitysvaiheet: Toukan ravintokasveja ovat sarat, jäkki, tunturinurmikka ja nurmitähkiö. Toukka talvehtii kahdesti.
Lähilajit: Muut Oeneis-suvun kylmänperhoset: paljakka– ja rämekylmänperhonen.
Muuta: Nykykäsityksen mukaan kyseessä on lajikompleksi, joka koostuu kolmesta geneettisesti toisistaan eroavasta perhoslajista.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 26.12.2022