Oeneis jutta

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)
Tribus: Satyrini
Suku: Oeneis

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Rämekylmänperhonen on melko kookas päiväperhonen; siipiväli on noin 41–58 mm, naarat ovat koiraita isompia.
Siipien yläpinnan pohjaväri on harmaanruskea. Etuiviivessä lähellä ulkoreunaa on kaksi tai kolme tummaa terätöntä silmätäplää, joiden kehät ovat oranssinvärisiä. Takasiivessä on lähellä takanurkkaa yksi tai kaksi tummaa silmätäplää, joilla on niinikään oranssi kehä.
Etusiiven alapinta on kellertävän ruskea ja yläpuolen silmätäplät kuultavat läpi. Takasiiven alapinta on ruskeanharmaa ja tiheästi vipevöity ja sen keskellä kulkee yleensä hieman tummempi kaareva poikkivyö.

Uhanalaisuusarvio 2019: NT = Near threatened – Silmälläpidettävä (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Rämekylmänperhonen esiintyy jokseenkin yleisenä soilla ja rämeillä Etelä-Suomesta Keski-Lappiin. Laji on taantuva. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun alusta heinäkuun alkuun. Yksi sukupolvi. Koska toukan kehitys on kaksivuotinen, aikuista perhosta tavataan yleensä vain parillisina vuosina. Tosin esim. kesällä 2019 tavattiin ”vääränvuotisia” perhosia mm. Keski- ja Itä-Suomen soilla melko runsaslukuisina. Vuoden 2018 lämmin kesä lienee jouduttanut toukan kehityksen.

Elinympäristöt: Soiden ja rämeiden reuna-alueet, varsinkin matalakasvuiset mäntyrämeet

Elintavat: Perhonen lentelee suomäntyjen välissä ja lepää puiden rungoilla ja oksilla. Levossa se pitää siipensä supussa ja muistuttaa erehdyttävästi kaarnanpalasta. Perhonen on arka ja säikähtää herkästi liikkeelle.

Kehitysvaiheet: Toukka elää saroilla ja tupasvillalla ja talvehtii kahdesti, ensin pienenä ja toisen kerran täysikasvuisena.

Lähilajit: Muut Oeneis-suvun kylmänperhoset: sara– ja paljakkakylmänperhonen, joita tavataan vain Pohjois-Lapissa.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 17.4.2024