Paljakkakylmänperhonen
Oeneis bore
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)
Tribus: Satyrini
Suku: Oeneis
Tuntomerkit: Paljakkakylmänperhonen on keskikokoinen päiväperhonen; siipiväli on noin 35–50 mm, naaraat ovat koiraita kookkaampia.
Siipien pohjaväri on yläpinnaltaan tasaisen harmaanruskea, naarailla hieman kellansävyisempi. Takasiiven tyviosa on muuta siipeä tummempi ja ulkoreunassa on heikosti tummia aaltomaisia kuvioita.
Alapuolelta etusiipi on ruskea, naarailla kellertävämpi, molemmilla mustakehnäinen. Takasiiven keskeltä tyveä kohti kulkee tummempi vyöhyke. Siinä voi erottua heikkoja tummia ja vaaleita poikkijuovia. Takasiiven ulkoreunassa on tumma poikkijuova.
Perhonen pitää levätessään siivet aina supussa, joten siipien yläpintaa ei pääse luonnossa havaitsemaan. Alapuolen kuviointi ja elinympäristö ovat lajin parhaat tuntomerkit.
Uhanalaisuusarvio 2019: NT = Near threatened – Silmälläpidettävä (Punainen kirja)
Esiintyminen: Laji esiintyy harvinaisena maan pohjoisimmissa osissa, lähinnä vain Tunturi-Lapissa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää kesä-heinäkuussa, paras lentoaika on kesäkuun loppupuolelta heinäkuun puoliväliin. Kylminä kesinä perhosta voi löytää heinäkuun lopulle asti.
Elinympäristöt: Tundra, vuoristojen ja tunturien lakiosien kiviset rinteet ja kuivat niittymäiset alueet, myös tunturien koivuvyöhykkeet
Kehitysvaiheet: Toukan ravintokasveja ovat eri heinäkasvit (Poaceae), mm. lampaannata (Festuca ovina). Toukka talvehtii kahdesti.
Lähilajit: Muut Oeneis-suvun kylmänperhoset: sara- ja rämekylmänperhonen. Lajin voi sekoittaa Pohjois-Suomessa sarakylmänperhoseen. Paljakkakylmänperhosella ei kuitenkaan ole silmätäpliä.
Muuta: Lajin suomenkielinen nimi viittaa esiintymisalueeseen: tunturien paljaaseen, puuttomaan paljakkaan.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 14.10.2019