Nokkosperhonen

Aglais urticae

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Aitotäpläperhoset (Nymphalinae)
Tribus: Nymphalini
Suku: Aglais

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Nokkosperhonen on keskikokoinen aitotäpläperhonen; siipien kärkiväli noin 40–52 mm.
Siipien yläpinta on oranssinpunainen. Etusiiven yläreunaa täplittää rivi tummia laikkuja, joiden välit ovat kellertäviä. Ulommainen vaalea täplä on valkoinen. Alareunassa on iso tumma täplä ja vieressä keltainen laikku. Takasiipien tyvi on yhtenäisen tumma. Siipiä kiertää sinitäpläinen tumma reunus.
Siipien alapuoli on tummanruskea ja siinä näkyy yläpuolen tummat laikut. Molempien siipien reunassa on tummia sinihohtoisia kaaria.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Nokkosperhonen on levittäytynyt yli koko Suomen ja on yksi yleisimpiä päiväperhosiamme. Lajilla on kuitenkin vuotuisia kannanvaihteluja ja joinakin vuosina se on ollut lähes tyystin kadonnut. Nokkosperhonen talvehtii aikuisena ja aloittaa aikaisin keväällä lentonsa. Koiraat puolustavat reviiriään metsien laitamilla ja odottavat siellä naaraita. Varhaisena kevään lentäjänä nokkosperhonen onkin yksi perhosmaailman kevään airuista, jonka voi löytää pirteänä väriläiskänä ensimmäisiltä kevään kukilta, leskenlehdeltä tai raidan kukilta. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Laji on aikuistalvehtija ja lentää yhtenä sukupolvena heinäkuun lopulta syksyyn ja talvehtimisen jälkeen uudelleen keväällä kuten neitoperhonen. Poikkeuksellisen suotuisina kesinä nokkosperhonen voi muodostaa kesällä kaksi sukupolvea.

Elinympäristöt: Perhosen elinympäristöä ovat niityt, hakamaat, pihat, puutarhat ja yleensäkin kulttuuriympäristöt.

Kehitysvaiheet: Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat ryppäinä isäntäkasvin (nokkosen) lehtien alapinnalle. Toukat elävät yhdyskunnissa isäntäkasvillaan ja koteloituvat nokkoselle. Myös pystysuorilta pinnoilta kuten rakennusten seinustoilta, aitojen tai puunrunkojen pinnoilta voi löytää lajin koteloita.

Lähilajit: Nokkosperhonen muistuttaa lähilajejaan isonokkosperhosta, kirsikkaperhosta ja herukkakaperhosta. Nokkosperhosen pohjaväri on kuitenkin voimakkaamman oranssi, sen etusiiven etureunalla on suuria vaaleankeltaisia laikkuja ja takasiiven tyvi on laajalti tasaisen tumma. Näiden tuntomerkkien avulla nokkosperhonen on erotettavissa lähilajeistaan.

Muuta: Nokkosperhosella esiintyy voimakasta kannanvaihtelua ja syytä tälle vaihtelulle ei ole varmuudella löydetty. Eräs tekijä saattaa olla lajilla esiintyvät loiset, joiden on havaittu säätelevän perhosilla ylisuuria kantoja. 1990-luvulla ilmeni huomattava kannan väheneminen, mutta laji on 2000-luvulla palautunut entiselleen. 2010-luvulla laji katosi lähes täysin Pohjois- ja varsinkin Etelä-Savon alueelta, mutta kannat ovat alkaneet palautua entiselleen ko. alueen pohjoisosissa. Nokkosperhosella on myös vaelluskäyttäytymistä ja suomalaiseen kantaan voivat vaellukset tuoda aika ajoin täydennystä. Kannanvaihteluista huolimatta nokkosperhonen on päiväperhosseurannassa neljänneksi yleisin laji. Suomessa on toteutettu yli 30 vuoden ajan valtakunnallista päiväperhosseurantaa.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 30.11.2023