Pieris napi

Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Kaaliperhoset (Pierinae)
TribusPierini
SukuPieris
AlasukuArtogeia

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Lanttuperhonen on keskikokoinen valkoinen perhonen. Siipien kärkiväli on 33–43 mm.
Lanttuperhosen tunnistaa parhaiten takasiiven alapinnan tummakehnäisistä siipisuonista. Kevätpolvi on tummempi ja kesäpolvi vaaleampi. Tarkemmin sanottuna: heinä-elokuussa kuoriutuneilla perhosilla on takasiiven alapinnassa yleensä vähemmän kehnää siipisuonten ympärillä (monasti kehnää esiintyy vain siiven tyvessä) kuin keväällä lentävillä perhosilla.
Siipisuonet erottuvat tummina myös siipien yläpinnoissa. Etusiiven kärkikulma on tumma ja siipisuonten päässä on pieniä tummia kärkikolmioita, jotka jatkuvat etusiiven kärjestä alaspäin rikkonaisina etusiiven ulkoreunan puoliväliin saakka. Naaraalla on etusiiven yläpinnassa kärkitäplän lisäksi kaksi tummaa täplää, koiraalla vain yksi tai ei yhtään.
Pohjois-Suomessa naaraat ovat usein keltaisia (värimuoto bicolorata). Lapin tuntureilla lentää harmaa, pienempi alalaji (ssp. adalwinda), ks. kuvat 15–16.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Lanttuperhonen on yleisimpiä päiväperhosia koko maassa. Se on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Lapissa laji on harvinaisempi. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Lanttuperhonen lentää kahdessa sukupolvessa, ensimmäinen touko-kesäkuussa (= kevätpolvi), toinen heinäkuun puolestavälistä syyskuun puoliväliin (= kesäpolvi). Lapissa lentää vain yksi sukupolvi keskikesällä.

Elinympäristöt: Avoimet maastot kuten niityt, pellot, pientareet ja puutarhat

Kehitysvaiheet: Naaras kiinnittää värttinänmuotoiset valkoiset munat yksitellen ravintokasvien lehtiin tai varsiin. Toukka elää ristikukkaisilla kasveilla kuten peltokanankaalilla (Barbarea vulgaris), luhtalitukalla (Cardamine pratensis) ja rikkasinapilla (Mutarda arvensis) sekä kaalilajeilla (Brassica) ja rypsillä (Brassica rapa). Tyypillisetsi toukka syö luonnonkasveja eikä aiheuta tuhoja viljelmille. Toukka on vaaleanvihreä ja sillä on kyljissä mustia, keltareunaisia pisteitä. Lisäksi sillä on lyhyt karvoitus. Kotelo kiinnittyy alustaansa cremasterin koukuilla ja vyörihmalla. Kotelo talvehtii. Toisin kuin kaali- ja naurisperhonen lanttuperhonen selviää Suomen talvesta hyvin.

Lähilajit: Muut Pieris-sukuun kuuluvat perhoset kuten kaali- ja naurisperhonen. Niistä lanttuperhonen erottuu yleensä hyvin tummakehnäisten siipisuontensa ansiosta.

Muuta: Vuoden 2013 päiväperhosseurannassa lanttuperhonen oli Suomen kolmanneksi yleisin päiväperhonen heti sitruunaperhosen jälkeen, ja vuonna 2014 se oli yleisin päiväperhosemme. – Lajin tieteellinen nimi on johdettu lantun tieteellisestä nimestä (Brassica napus).

Lajista muuallaWikipediaLuontoPorttiLepiforum

Tilastotietojen lähdeSuomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 17.5.2024