Mustikkakehrääjä
Phyllodesma ilicifolia
Heimo: Karvakehrääjät (Lasiocampidae)
Alaheimo: Lasiocampinae
Suku: Phyllodesma
Tuntomerkit: Mustikkakehrääjä on pienikokoinen, väritykseltään punaruskean kirjava karvakehrääjälaji. Suomessa tavattavien lajien osalta mustikkakehrääjä on omannäköisensä juuri pienen kokonsa vuoksi, vaikka muutoin sen voisi sekoittaa selvästi isompiin Gastropacha-suvun kahteen lajiin. Siivet ovat aaltoreunaiset ja siipiripset valkoiset. Etusiivissä on pieni keskitäplä kahden tumman poikkiviirun välissä. Reunassa kulkee katkonainen aaltoviiru, joka muodostuu nuolenkärkimäisistä täplistä. Takasiivet ovat väritykseltään etusiipiä hieman tummemmat ja niiden keskellä vaalealla alueella kulkee tumma muun takasiiven värinen poikkijuova. Koiras on hieman naarasta pienempi ja sen tuntosarvet ovat voimakkaammin kampamaiset. Koiraan siivet ovat myös tyypillisesti siromman ja terävämpilinjaisen oloiset verrattuna naaraaseen.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Mustikkakehrääjä esiintyy yleisenä, mutta paikoittaisena ainakin Kainuun korkeudelle saakka. Se puuttuu Ahvenanmaalta. Parhaiten lajia tavataan Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Pohjoisessa sen esiintyminen painottuu maan länsipuoliskolle.
Lentoaika: Mustikkakehrääjä on toukokuun laji, joka keskimäärin lentää toukokuun puolesta välistä toukokuun loppuun. Laji on toiseksi aikaisin karvakehrääjälajimme heti koivukehrääjän jälkeen.
Elinympäristöt: Kosteat lehtimetsät, aukiot, metsänreunat ynnä muut pajua ja muita toukan ravintokasveja kasvavat paikat
Elintavat: Yöaktiivinen laji, joka lentää hyvin kylmälläkin kelillä. Perhosella ei ole imukärsää eikä se voi nauttia ravintoa. Mustikkakehrääjän koiraat tulevat hyvin valolle, naaraat huomattavasti harvemmin.
Kehitysvaiheet: Täysikasvuinen toukka on päältä kirjava, valkotäpläinen, yleisväritykseltään aikuisen perhosen värinen. Toukan ravintokasveja ovat esimerkiksi pajut (Salix), haapa (Populus tremula), mustikka (Vaccinium myrtillus) ja juolukka (Vaccinium uliginosum). Toukka koteloituu kellertävään karvaiseen kotelokoppaan. Laji talvehtii muidenkin kevätkuoriutujen tapaan kotelona.
Lähilaji: Suomestakin etsitty Phyllodesma japonicum on tavattu mm. Virosta ja Karjalan kannakselta. Näiden kahden lajin erottaminen toisistaan on hankalaa ja vaatii tarkkuutta.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 3.11.2024