Mätäsyökkönen

Photedes minima

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Korsiyökköset (Apameini)
Suku: Photedes

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 18–26 mm. Pieni laji. Etusiivet etusiivet ruskeankeltaiset – kalvakan oljenväriset, hieman ruosteensävyiset. Poikkiviirut hienot, mustahkot, epäselvät, tavallisesti muodostuvat mustista pisteistä suonien kohdalla; ulompi vahvasti taipunut, sahahampainen. Yökköstäplät hyvin häipyvät, pohjan väriset. Aaltoviiru häipyvä, sen sisäpuolella tumma varjo, joka etureunassa näkyy tummana laikkuna. Ulkoreunassa rivi tummia poikkijuovia. Siipiripsissä tumma jakoviiru. Takasiivet harmaat; ripset valkeat, tyvestä kellertävät, jakoviiru ruskea. Naaras pienempi, vantterampi, kapeampisiipinen ja voimakkaamman ruosteenvärinen; kuviot vahvemmat.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on jokseenkin yleinen oikeanlaisilla biotoopeilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Sitä tavataan ainakin Oulun korkeudelta saakka. Pohjoisin ilmoitettu havainto on irrallishavainto Muoniosta. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun lopulta syyskuun alkuun

Elinympäristö: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat kosteat niityt ja rannat.

Elintavat: Mätäsyökkönen on aktiivinen etenkin iltahämärän aikaan. Koiras tulee hyvin sekä valolle että syötille, kun naaras taas tulee heikosti valolle ja paremmin syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka likaisen valkeahkonkeltainen; nystyrät hienot, lyhytkarvaiset, tummat. Pää ja niskakilpi kellanruskeat. Elää elo-kesäkuussa nurmilauhan (Deschampsia cespitosa) ym. heinäkasvien (Poaceae) korsissa ja juurituppaissa; talvehtii keskenkasvuisena. Koteloituu kotelokoppaan maahan.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 14.6.2024