Hyponephele lycaon

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)
Tribus: Satyrini
Suku: Hyponephele

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Idänhäränsilmä on keskikokoinen päiväperhonen; siipiväli on noin 34–43 mm. Naaras on suurempi kuin koiras.
Siivet päältä harmaanruskeat, koiraan koirastäplä kapea, seuraa kaarena keskisarakkeen takareunaa. Naaraan etusiivissä laajalti punakeltaista.
Koiraalla etusiiven alapuolella yksi pieni silmätäplä, naaraalla kaksi suurehkoa silmätäplää. Takasiivet ovat alapuolelta yksivärisen harmaanruskeat, koiraalla tavallisesti vaaleanharmaat, ruskeariipusteiset, ilman silmätäpliä.

Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Suomessa idänhäränsilmä on erittäin vähälukuinen ja harvinainen harhailija. Aikaisemmin Suomessa on ollut vakituinen paikallinen kanta maan eteläosissa. Kanta on ilmeisesti ollut laajimmillaan 1800-luvun lopulla ja 1800–1900-lukujen vaihteessa. Vakituinen kanta katosi 1930-luvulla; viimeinen tiedetty esiintymä oli Hattulassa. Virolahdella havaittiin yksilöitä kolmena peräkkäisenä vuotena 1972–1974, joista osa on voinut kehittyä Suomessa. (Lähde: Wikipedia). Kesällä 2013 löydettiin kaakkoisesta Suomesta ilmeisiä populaatioita (lähde: Silvonen, Kimmo et al: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja).
Suomea lähimmät vakituiset kannat esiintyvät Virossa ja Venäjällä Karjalankannaksella Terijoella. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Heinäkuun alkupuolelta elokuun loppuun

Elinympäristöt: Avoimet niityt ja kuivat kedot

Kehitysvaiheet: Toukka elää heinäkasveilla ja talvehtii täysikasvuisena.

Lähilajit: Tummahäränsilmä (Maniola jurtina) muistutta suuresti idänhäränsilmää, mutta on hieman isompi. Idänhäränsilmän naaraalla on etusiivessään kaksi erillistä silmätäplää.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 23.7.2022