Havununna

Lymantria monacha

Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Villakkaat (Lymantriinae)
Suku: Lymantria

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli ♂ 33–44 mm, ♀ 40–56 mm. Etusiivet valkeat, kuviot mustat, selvät. Siiven tyvessä epäsäännöllinen kuvio. Tyvisarakkeessa mustia täpliä. Sisempi poikkiviiru aaltoileva; keskivarjo ja ulompi poikkiviiru vahvahampaiset. Ripset valko- ja mustatäpläiset. Takasiivet harmaat; reunavyö epäselvä, hiukan pohjaa tummempi. Takaruumis ruusunpunainen, mustaraitainen, naaraalla vahvemmin. Ruusunpunaista väriä voi olla myös sekä koiraiden että naaraiden niskakarvassa. Keskiruumis ja etusiivet voivat toisinaan olla enemmän tai vähemmän mustakehnäiset, joskus lähes yksivärisen mustahkot.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on eteläpainotteinen, mutta se on levittäytymässä pohjoista kohti ja sitä tavataan jo Pohjois-Savon pohjoisosista saakka. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun

Elinympäristö: Havu- ja sekametsät

Elintavat: Aikuinen perhonen ei syö mitään, sillä sen imukärsä on surkastunut. Laji kerää kaiken tarvitsemansa energian toukkana. Perhonen on yöaktiivinen;  koiras tulee melko hyvin valolle, naaras huonommin.

Kehitysvaiheet: Toukka elää sekä havu- että lehtipuilla.

Lähilaji: Lehtinunna. Havununnan tummia koiraita voidaan sekoittaa lehtinunnan koiraisiin.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum

Muuta: Keski-Euroopassa havununnaa pidetään merkitytävänä metsätalouden tuholaisena. Suomessa laji on ollut tähän saakka suhteellisen harvinainen ja taloudellisesti vaaraton. Ilmaston lämpeneminen ja kasvukauden pidentyminen saattavat kuitenkin johtaa tulevaisuudessa laajempiin havununnan aiheuttamiin metsätuhoihin.

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 23.2.2024