Rusokevätyökkönen

Cerastis leucographa

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Maayökköset (Noctuini)
Suku: Cerastis

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 30–36 mm. Koiraan tuntosarvet kaksoiskampahampaiset. Etusiivet punertavanruskeat, keskisarake ja ulkosarakkeen ulko-osa tummemmat; suonet jonkin verran valkeahkokehnäiset. Poikkiviirut enemmän tai vähemmän valkeahkosirotteiset, häipyvästi tummempireunaiset, ulompi vahvahampainen. Keskivarjo jonkin verran pohjaa tummempi, diffuusi. Keilatäplä häipyvä, pieni, harmahtava. Rengas- ja munuaistäplä vaalean okranharmaat, tummakeskiset, harmaanruskeareunaiset. Aaltoviiru harmahtava. Ulkoreunassa rivi tummia pilkkuja. Takasiivet vaalean punertavanharmaat; ripset punertavat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on yleinen ainakin Pohjois-Savoon asti ja sitä on tavattu noin Oulun korkeudelle saakka.

Lentoaika: Ensimmäiset yksilöt tavataan aikaisina vuosina maalis-huhtikuussa. Lennon huippu sijoittuu huhti-toukokuuhun.

Elinympäristöt: Lajille ominaisia ympäristöjä ovat lehti- ja sekametsät, linjanpohjat, hakkuu-aukeat, joutomaat ja pensaikkoiset aukiot.

Elintavat: Kylminä öinä yökköset lentävät usein vain vähän aikaa auringonlaskun jälkeen. Ravintoa etsiessään ne kohmettuvat pajujen kukille tai oksille tai puiden rungoille. Päivisin löytää toisinaan myös vastakuoriutuneita tai päivälevolla olevia yksilöitä puiden oksilta ja rungoilta.

Kehitysvaiheet: Polyfagi (moniruokainen) toukka elää esimerkiksi mustikalla (Vaccinium myrtillus), mataroilla (Galium) ja suolaheinillä (Rumex). Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan. Laji talvehtii kotelona, jonka sisällä on täysin kehittynyt aikuinen perhonen (ns. koteloimago).

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 4.2.2024