Häivänirkko
Leucodonta bicoloria
Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Nirkot (Notodontidae)
Alaheimo: Kyttyränirkot (Notodontinae)
Suku: Leucodonta
Tuntomerkit: Häivänirkko on keskikokoinen yöperhonen. Etusiivet ovat puhtaan valkoiset ja siiven keskiosassa olevat viirut (sisempi ja ulompi poikkiviiru) erottuvat mustina, katkeilevina juovina. Poikkiviirujen väliin jäävällä alueella on vaihtelevissa määrin oranssia väriä, joka muodostaa L-kirjaimen muotoisen alueen. Siiven takareunassa on pientä mustaa täplitystä. Takasiivet ovat puhtaan valkoiset. Perhosen ruumis on valkoisen karvan peittämä, mutta etenkin keskiruumiin etuosa voi olla kellertävänsävyinen. Siipiväli 34–40 mm.
Häivänirkon albida-muoto on lähes kokonaan valkoinen; etusiivissä voi olla heikkoja tummia täpliä. Se on Suomessa runsaampi kuin nimimuoto bicoloria, joka taas on Ruotsissa vallitseva. Lisäksi on välimuotoja, joilla oranssia näkyy vain vähän.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Laji on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa noin Iisalmen korkeudelle saakka. (ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Yksittäisiä perhosia voi tavata jo toukokuussa, mutta päälentoaika ulottuu kesäkuun alusta heinäkuun puoleenväliin saakka. Lennon huippu sijoittuu juhannuksen tienoille.
Elinympäristöt: Laji viihtyy koivua kasvavissa seka- ja lehtimetsissä.
Elintavat: Sekä perhonen että toukka viihtyvät koivujen latvoissa. Perhonen on yöaktiivinen; molemmat sukupuolet tulevat valolle (koiras naarasta paremmin). Aikuinen perhonen ei käytä mitään ravintoa.
Kehitysvaiheet: Naaras munii matalia kupumaisia vaaleanvihreitä ja helmiäisen hohtoisia munia kasoittain. Toukka käyttää ravinnokseen koivuja (Betula sp.) ja koteloituu lehtien väliin kutomaansa kotelokoppaan.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus
Päivitetty viimeksi: 27.8.2024