Merrifieldia leucodactyla

Heimo: Sulkaperhoset (Pterophoridae)
Alaheimo: Pterophorinae
Suku: Merrifieldia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 18–25 mm. Tuntosarvissa pitkittäiset, valkeat ja ruskeat juovat. Etusiivet oljenkeltaiset, tyvestä ruskeakehnäiset; pitkin etureunaa kulkee yhtenäinen, tummanruskea juova, joka on vahvimmillaan etummaisessa liuskassa. Ripset tumman harmaanruskeat paitsi etummaisen liuskan kärjessä. Takasiivet kellertävänruskeat; ripset tummat kuten etusiivissä.
Koiraan vasen sivulämssä pyöreä; hakanen tyviosastaan leveä, jatkuu samanpituisena, kaarevana, ohuena piikkinä. Oikea sivulämssä pitkänomaisempi; hakasen leveä tyviosa hyvin pitkä, jatkuu taipuen äkisti auramaiseksi ulokkeeksi, joka ulottuu cuculluksen yläreunaan. Naaraan ostium suppilomainen, jatkuu kapeaan ja ohueen antrumiin ja ductus bursaeen. Corpus bursaessa kaksi pitkittäistä, lähes rihmamaista signumia. VII selkäkilven reunassa pieni ja pitkä, vahva, apofyysimäinen uloke.

Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen kirja)

Esiintyminen: Harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa. Esiintymisen painopisteet Lounais- ja Itä-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun

Elinympäristöt: Kedot, nummet

Elintavat: Perhonen tulee yöllä valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka vihreä, tiheään valkeanharmaakarvainen; selkäjuova tummanvihreä, valkoreunainen; sivuselkäjuova tummanvihreä; tyvijuova kellertävänharmaa. Pää kellertävänvihreä. Elää kangasajuruoholla (Thymus serpyllum); syksyllä ja talvehtimisen jälkeen touko-kesäkuussa. Koteloituu ravintokasville.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 31.10.2020