Virnaperhonen
Leptidea sinapis
Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Viiriperhoset (Dismorphiinae)
Suku: Leptidea
Tuntomerkit: Virnaperhonen on kaaliperhosten heimoon kuuluva hentorakenteinen, pääasiassa valkoinen päiväperhonen. Sen lento on hidasta, lepattavaa ja poukkoilevaa. Paitsi lentotavasta, virnaperhosen tunnistaa myös erikoisesta siivenmuodosta: siivet ovat kapeat, pitkänomaiset ja pyöreäkärkiset. Koiraalla on etusiiven yläpinnalla tummanharmaa kärkitäplä. Naaraalla etusiiven kärjen tumma väri vaihtelee ja on yleensä keskittynyt suonten ympärille. Virnaperhosen siipien alapinta on laajalti vaaleankeltainen; varsinkin etusiiven tyvi- ja kärkiosat sekä takasiipi ovat alapuoleltaan kellertäviä. Lisäksi siipien alapinnalla esiintyy vaihtelevasti harmaata kehnää. Tuntosarvien nuija on musta, sen kärki on punaruskea, ja kärjen alapuolella on valkoinen täplä. Siipien kärkiväli on noin 32–42 mm.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Suomessa virnaperhonen on harvinaisempi; Rovaniemen pohjoispuolella on tehty vain yksittäisiä havaintoja, jotka painottuvat Länsi-Lappiin. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää toukokuun alkupuolelta kesäkuun loppuun. Lämpiminä kesinä tavataan harvalukuinen toinen sukupolvi heinä-elokuussa.
Elinympäristöt: Puoliavoimet ja avoimet maastot, niityt ja kedot, metsänreunat ja metsäteiden reunat
Kehitysvaiheet: Naaraat munivat munat yksitellen toukan ravintokasvien lehdille. Värttinänmuotoiset munat ovat vaaleankeltaisia. Toukka on kirkkaan vihreä. Täysikasvuisen toukan selkäjuova on tummanvihreä, ja se rajautuu molemmilta sivuilta valkeisiin juoviin. Sivujuova on vaaleankeltainen. Toukan ravintokasveja ovat hernekasvit, etenkin virnat ja nätkelmät. Toukka koteloituu kiinnittymällä takapäästään kasvin varteen. Kotelon keskiruumiin kohdalla sitä ympäröi kiinnipitävä kehruurihma (vyörihma). Kotelo on kellertävän vihreä ja sillä on vaaleanpunaisia reunajuovia. Se on muodoltaan kapea ja pitkänomainen ja sen pää on pitkä ja terävä. Kotelo talvehti.
Lähilajit: Nykykäsityksen mukaan eurooppalaiset virnaperhoset muodostavat viiden erillisen lajin ryhmän, joista kaksi lajia esiintyy Suomessa: virnaperhonen (Leptidea sinapis) ja peltovirnaperhonen (Leptidea juvernica). Viimeksi mainittu lienee uusi tulokas, joka havaittiin ensin (vuonna 2000) Ahvenanmaalla ja myöhemmin myös mantereella (Lounais-Suomessa, Uudellamaalla ja Etelä-Savossa). Määrityksen vaikeudesta johtuen peltovirnaperhonen saattaa olla Suomessa yleisempi kuin mitä havainnot osoittavat.
Eri virnaperhoslajeja on vaikeaa erottaa toisistaan. Koiraiden etusiiven kärkitäplän muoto voi antaa osviittaa. Virnaperhosella (L. sinapis) täplän yläosa vetäytyy siiven kärkeä kohti, kun taas peltovirnaperhosella täplän yläosa työntyy kohti siipien tyveä (vrt. määrityskuvat 1 ja 3). Virnaperhosella siipien muoto on kauttaaltaan pyöreämpi (vrt. määrityskuva 2). Peltovirnaperhosen etusiiven etureuna on keskeltä suorempi kuin virnaperhosella ja lentotyyli on ”varmempi”. Täyttä varmuutta saavutetaan kuitenkin vain genitaaleja tutkimalla: mikroskoopin avulla voidaan todeta, että peltovirnaperhosen (L. juvernica) koiraan fallos (aedeagus) on pitempi kuin virnaperhosen (L. sinapis).
HUOM: Koska virnaperhosen (L. sinapis) pystyy luotettavasti erottamaan peltovirnaperhosesta (L. juvernica) vain genitaaleja tutkimalla, tällä sivulla olevat kuvat ovat vain viitteellisiä. Näitä kahta lajia ei voida luotettavasti erottaa valokuvien avulla. Varmin erottava tunnusmerkki lienee vielä koiraan etusiiven kärkitäplän muoto; lajien muihin esitettyihin eroavuuksiin täytyy suhtautua varauksellisesti.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 19.2.2024