Lehtovähämittari

Suurperhoset

Pikkuperhoset

Tuntomerkit: Melko helposti tunnistettava, vihreäsävyinen pikkumittari. Siipiväli 13–16 mm. Paras tuntomerkki lienee leveä uloin poikkiviiru, jossa on selvästi erottuva terävä, lähes musta ulkonema lähellä siiven etureunaa. Takasiivet ovat vaaleat ja yksiväriset.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on viimeisen vuosikymmenen aikana levinnyt etelärannikolta kohti pohjoista. Nykyisin mittaria tavataan yksitellen jokseenkin harvinaisena Etelä- ja Keski-Suomessa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi).

Lentoaika: Perhonen lentää toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Lajilla on nykyisin säännöllinen, yleisempi toinen sukupolvi heinä-elokuussa. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Lehtometsien laji, joka esiintyy erityisesti lehmusta kasvavissa metsissä. Suosii lehtoja, joiden aluskasvillisuudessa on sinijuurta, imikkää, konnanmarjaa, kuusamaa ja muita vaateliaita kasveja (Jalas-Mikkola-Peltonen).

Elintavat: Perhonen lentää yöllä ja tulee valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka on erikoistunut lehmuksen kukkiin, mutta on löydettävissä myös muiden kasvien kukinnoilta. Laji talvehtii kotelona.

Muuta: Lajista on Karjalohjalla Karkalissa oma alalajinsa, endeeminen ssp. relicta, joka lienee lämpökauden jäänne. Relicta on ympäristöineen rauhoitettu.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 14.1.2023 Heikki Tabell