Laskosyökkönen

Euplexia lucipara

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Hammasyökköset (Phlogophorini)
Suku: Euplexia

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 29–35 mm. Etusiivet kolmiomaiset; ruskeat, violetinroosapeitteiset; tyvisarake suurelta osin mustanruskean sekainen, keskisarake kokonaan mustanruskea. Poikkiviirut kaksinkertaiset, mustat, leveälti violetinroosatäytteiset. Yökköstäplät mustareunaiset; rengastäplä suuri, purppuranruskea; hyvin erottuva munuaistäplä valkeahkonokra; keilatäplä epäselvä. Aaltoviiru epäselvä, molemmilta puolilta tummavarjoinen. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustia puolikuita. Takasiivet tummat, vaaleatyviset; kaarijuova ja subterminaalijuova vaaleanokrat, näkyvät selvemmin sisäreunassa; kaarijuovan sisäosassa mustavalkoinen täplä; ripset ruskeat, tyviviiru hieno, okra.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisin ilmoitettu havainto on Kemin korkeudelta. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää toukokuun lopulta heinäkuun loppuun saakka ja tekee joskus toisen sukupolven elo-syyskuussa.

Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat valoisat tuorepohjaiset lehti- ja sekametsät, puistot, rantaniityt ja rämeet.

Elintavat: Yöaktiivinen laskosyökkönen tulee valolle ja hieman paremmin syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka vihreä tai punertavanruskea; selässä rivi tummia V:n muotoisia kuvioita; nystyrät vaaleat; selkä- ja sivuselkäjuova häipyvästi vaaleammat tai valkeahkot, hieman katkeilevat. Sivujuova selvempi, lähes valkea. Takaruumiin VIII jaokkeessa kaksi suurta, valkeaa pilkkua. Pää vaaleanvihreä tai okra. Polyfagi, elää elo-syyskuussa ruohoilla ja pensailla (mm. keltamolla, koisoilla, kultapiiskulla, nokkosella, vadelmalla, sanniaisilla, koivuilla, pajuilla). Koteloituu kotelokoppaan maahan. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Muuta: Lajin tieteellinen nimi lucipara tarkoittaa ’valontuojaa’ (lat. lux, lucis = ’valo, ’kiilto’; pario = ’(minä) tuon’, ilmeisesti perhosen kiiltävien etusiipien takia. Lajien suomenkielinen nimi juontuu siitä, että perhosen etusiivessä on levossa lievä pitkittäissuuntainen ”laskos” (vrt. kuva 1), hieman samaan tapaan kuin hammasyökkösellä.

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 8.2.2024