Ruostepapurikko
Lasiommata megera
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)
Tribus: Satyrini
Suku: Lasiommata
Tuntomerkit: Ruostepapurikko on keskikokoinen perhonen; siipien kärkiväli on noin 35–42 mm.
Siipien pohjaväri on oranssi tai oranssinkeltainen ja pintaa koristaa tummanruskea verkkokuvio. Etusiiven kärjessä on selvästi erottuva musta silmätäplä, jossa on valkoinen keskus. Takasiiven ulkoreunaa täplittää myös mustat täplät valkoisin keskuspilkuin. Koiraalla on leveä tumma koirasjuova etusiiven keskellä.
Alapuolelta etusiipi on vaaleanruskea ja siiven kärjessä on iso musta täplä valkoisella keskuksella. Etusiipeä kuvioi muutama tumma juova. Takasiiven alapuoli muodostuu ruskean, kellertävän ja harmaan sävyisistä vyöhykkeistä, joita erottaa tummemmat aaltomaiset poikkijuovat. Reunassa on rivi tummempia rengastäpliä.
Esiintyminen: Keski- ja Etelä-Euroopassa laji on yleinen ja on laajalle levinnyt. Ruostepapurikko esiintyy Ruotsissa mm. Öölannissa ja Gotlannissa vakituisesti, ja viime vuosina laji on levinnyt myös Viroon. Elokuussa 2020 ruostepapurikko havaittiin Ahvenanmaan saariston länsiossassa. Kesällä 2022 kirjattiin Ahvenanmaalta toistakymmentä havaintoa. Lisäksi yksi havainto tehtiin Uudellamaalla (Raaseporissa).
Lentoaika: Keski-Euroopassa kesäkuusta alkaen; toinen sukupolvi lentää elo-syyskuussa.
Elinympäristöt: Metsänaukeat, kuivat hiekkaiset ja kiviset avomaastot sekä puutarhat
Kehitysvaiheet: Toukka elää heinäkasveilla. Perhonen talvehtii joko toukkana tai kotelona.
Lähilajit: Muut papurikkot, erityisesti Lasiommata-sukuun kuuluvat lajit
Muuta: Sana papurikko viittaa alun perin hevoseen, jonka karvassa on pyöreitä, toisen sävyisiä laikkuja. Tätä kuviointia tarkoittava sana on lainattu myös papurikkoperhosille. – Megera oli kreikkalaisessa mytologiassa yksi kolmesta kostottarista (ns. Erinyksistä).
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus, Suomen Perhostutkijain Seura
Päivitetty viimeksi: 2.9.2024