Isokalvakkayökkönen

Rhizedra lutosa

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Korsiyökköset (Apameini)
Suku: Rhizedra

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 34–52 mm. Rotevatekoinen. Etusiipien kärki terävä. Pohjaväri kalpean kellertävästä tai harmahtavasta tummahkon punertavanruskeaan; suonien välit mustakehnäiset, eniten siiven takaosasta. Ulompi poikkiviiru näkyy mustina pilkkuina suonien kohdalla. Takasiivet vaaleat, harmaakehnäiset, joskus tummasuoniset; kaarijuova näkyy usein pilkkuina.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Rannikkoseuduilla jokseenkin yleinen, sisämaassa yleensä harvalukuinen. Pohjoisin ilmoitettu havainto on Torniosta. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Elokuun alusta lokakuun alkuun

Elinympäristöt: Lajille tyypillisiä elinympäristöjä ovat merien, järvien ja muiden vesistöjen rantaruovikot ja niiden lähistöt.

Elintavat: Yöaktiivinen isokalvakkayökkönen tulee hyvin valolle, harvoin syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka punertavanharmaa, kiiltävä, joskus näkyvissä häivähdys tummasta selkäjuovasta. Nystyrät hienot, melko pitkäkarvaiset. Pää ruskea; niskakilpi vaaleampi, ruskeankeltainen. Elää huhti-heinäkuussa maalla kasvavien järviruokojen (Phragmites australis) korsissa ja juurakoissa. Koteloituu maahan ravintokasvin juuriston sekaan. Muna talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 6.6.2024