Viirukiitäjä
Hyles livornica
Heimo: Kiitäjät (Sphingidae)
Alaheimo: Hämäräkiitäjät (Macroglossinae)
Suku: Hyles
Tuntomerkit: Siipiväli ♂ 60–80 mm, ♀ 65–85 mm. Etusiipi on oliivinruskea, keskisarka mustansekainen. Siipisuonet erottuvat selvästi siivensuntaisina vaaleina juovina. Siiven kärjestä takareunan keskikohdalle kulkee lähes suora, vaaleanokra mediaanivyö. Siiven ulkoreunassa on vaaleanruskea, tummareunainen reunavyö. Takasiivet ovat vaaleanroosat, sisäreunasta valkeahkot; tyviala musta; subterminaalivyö musta; ulkoreuna kapealti ruskea. Tuntosarvet ovat ruskeat, kärjestä valkeat. Keskiruumis oliivinruskea, siipikannet valkoreunaiset. Takaruumis oliivinruskea; sen tyviosan sivuilla mustia ja valkeita poikkivöitä, takaosan sivuilla kapeampia, valkeita poikkijuovia tai täpliä; selän keskellä rivi valkeita pilkkuja.
Uhanalaisuusarvio 2019: Arviointiin soveltumaton
Esiintyminen: Viirukiitäjä on Afrikan ja Aasian trooppisten vyöhykkeiden laji. Euroopassa pysyvän kannan levinneisyys rajoittuu aivan Välimeren tuntumaan. Kesäkuukausina viirukiitäjä voi vaeltaa Keksi- ja Pohjois-Eurooppaan. Suomessa viirukiitäjä on hyvin harvinainen vaeltaja. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi).
Elinkierto: Suomessa perhosia on tavattu heinä-elokuussa. Toukkiia ei ole tavattu Suomessa. Lajin vakituisilla elinalueilla kotelo talvehtii.
Elinympäristöt: Vaeltaneita perhosia voi tavata monenlaisilta paikoilta, mutta aidointa habitaattia ovat puoliaavikot.
Elintavat: Perhonen lentää iltahämärissä ja yöllä, mutta toisinaan myös päivällä. Tulee hyvin valolle. Käy mielellään kukilla.
Kehitysvaiheet: Toukka on monituokainen, elää ulkomailla mm. mataroilla (Galium), horsmilla (Epilobium), tyräkeillä (Euphorbia), kannusruohoilla (Linaria), viiniköynnöksillä (Vitis) ja suolaheinillä (Rumex). Koteloituu löyhään, silkkiseen kotelokoppaan karikkeeseen maanpinnalle tai heinätuppaaseen.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen ja tekstin lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 5.4.2025