Ketosiilikäs

Arctia aulica

Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Siilikkäät (Arctiinae)
Tribus: Aitosiilikkäät (Arctiini)
Suku: Arctia

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli ♂ 31–37 mm, ♀ 36–44 mm. Tuntosarvet roosanruskeat–oranssinruskeat, niissä koiraalla ruskeat kaksoiskampahampaat, naaraalla sahahampaat. Pää ja keskiruumis ruskeat–tummanruskeat. Takaruumis okrankeltainen, sen joka jaokkeen selkäpuolella leveä, musta poikkivyö.

Etusiivet ovat kanelinruskeat, niissä vaaleankeltaisia täpliä: siipitaitteessa tyven lähellä, keskikohdan sisäpuolella ja keskikohdassa, kaksi ensinmainittua joskus yhtyneet; täplä keskisarassa ja heti sen ulkopuolella; täplä suonen CuA1 etupuolella ja sen takana takaviisto juova, joka ulottuu ulkoreunaan ripsissä olevaan oranssiin täplään; kärjen lähellä 1–2 pientä täplää. Takasiivet keltaiset; reunavyö leveä, musta, katkennut; keskitäplä suuri, musta; tyven lähellä musta poikkivyö.

Uhanalaisuusarvio 2019: EN = Endangered – Erittäin uhanalainen (Punainen kirja)

Esiintyminen: Aiemmin lajia tavattiin laajemmin etelärannikolla sekä myös sisämaassa. Nykyään tämä harvinainen ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu laji esiintyy enää vain Lounais-Suomessa (Hankoniemellä ja Paraisilla) sekä Ahvenanmaalla (Lemlandissa). (Suomen Lajitietokeskus)

Lentoaika: Toukokuun lopulta kesäkuun loppuun

Elinympäristöt: Kuivat kedot ja nummet

Elintavat: Perhonen on päiväaktiivinen.

Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka elää erilaisilla ruohoilla, kuten ratamoilla (Plantago), siankärsämöllä (Achillea millefolium), virnoilla (Vicia), keto-orvokilla (Viola tricolor), keltanoilla (Hieracium) ja nadoilla (Festuca). Toukka elää elokuusta toukokuun alkuun talvehtien keskenkasvuisena ja koteloituu löyhään, karvojensekaiseen kotelokoppaan maahan pudonneiden lehtien väliin tai karikkeeseen.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus

Päivitetty viimeksi: 5.4.2024