Kelttosulkanen
Oxyptilus distans
Heimo: Sulkaperhoset ( Pterophoridae)
Alaheimo: Pterophorinae
Suku: Oxyptilus
Tuntomerkit: Siipiväli 15–22 mm. Etusiivet vaalean ruskehtavanokrat, enemmän tai vähemmän harmaanruskeakehnäiset. Liuskojen poikki kulkee kaksi häipyvärajaista, valkeahkoa poikkijuovaa. Takimmaisen liuskan ripsissä valkeahkon palkin vieressä ohut, valkeahko täplä. Takasiivet tummanruskeat; takimmaisen liuskan suomuhammas 2/3 kohdalla, lyhyempi kuin lajilla O. tristis.
Koiraan uncuksen ulkoreuna ei kitinisoitunut. Sivulämssän tyviosan kärjen läppämäinen uloke pitempi kuin 2/3 sen pituudesta. Aedeaguksen kitinisoituma kärjestä leveämpi ja häipyvämpirajainen kuin lajilla O. tristis. Naaraan ostium ulkoa ja sisältä kupera. Antrum pikarimainen; sen tuppi lyhyempi kuin kolmannes antrumin pituudesta. Corpus bursae yksinkertainen, siinä kaksi maljamaista, ovaalia signumia.
Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen kirja)
Esiintyminen: Kaksi havaintoa Suomesta, yksi Öröstä, toinen Porkkalanniemeltä (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kaksi havaintoa Suomesta; toinen on heinäkuusta
Elinympäristöt: Kedot, kalliot, niityt, hakamaat, metsänreunat, ahot, pientareet
Elintavat: Perhonen lentää illalla ja alkuyöllä.
Kehitysvaiheet: Toukka harmaanvihreä tai vihreä; juovat punaruskeat: selkäjuova leveä; sivuselkäjuova ja lisäsivujuova kapeat; sivujuova leveä; tyvijuova katkeileva. Nystyrät suuret, tummanruskeat, tähtikarvaiset. Elää keltoilla (Crepis), sarjakeltanoilla (Hieracium) ja keltanokitkeröllä (Picris hieracioides); heinäkuussa ja syys-toukokuussa keskiosilla ja kukilla. Koteloituu ravintokasvin kukille, lehdille tai versoille.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 03.11.2020