Cucullia umbratica

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Kaapuyökköset (Cuculliinae)
Suku: Cucullia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 45–53 mm. Etusiivet tuhkanharmaat; keskisarassa kellertävä pitkittäisvarjo. Tyvijuomu ohut, pitkä, musta. Sisempi poikkiviiru hyvin vahvahampainen; ulompi näkyy epäselvänä, valkeana kaarena takareunassa. Rengastäplä muodostuu mustista pilkuista ja munuaistäplän kohdan takana hieno, musta, kaareva juova. Suonen M3 keskikohdan etupuolella musta juova; ulkosarakkeessa kärjen takana vähäinen tumma varjo, jossa heikkoja, valkeahkoja juovia; suonen CuA1 kärjen edessä musta juova; sekä vähäinen, viisto, musta juova suonen CuA2 takana. Ulkoreunassa katkeileva, tumma juova. Takasiivet koiraalla valkeat, suonet ruskeanharmaat; naaraalla ruskeanharmaat, tyvestä hiukan vaaleammat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Ehkäpä yleisin ja tasaisimmin levittäytynyt kaapuyökkösemme. Havaintoja aina Kokkola–Iisalmi–Joensuu -linjalle saakka. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Lajilla on pitkä lentoaika toukokuun lopulta aina elokuuhun saakka. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Niityt, puistot, puutarhat, mäetä, metsät ja viljelysten reunat.

Elintavat: Perhonen lentää yöllä; tulee silloin tällöin valolle. Käy mielellään kukilla.

Kehitysvaiheet: Toukka likaisen ruskehtavankeltainen, vähäkuvioinen; nahassa epäsäännöllisiä, tummia kitinisoitumia; nystyrät mustat. Pää ja niskakilpi mustanruskeat. Peräkilvessä oranssit sivujuovat. Elää elo-lokakuussa mm. valvateilla (Sonchus), keltanoilla (Hieracium), salaateilla (Lactuca), pukinparroilla (Tragopogon) ja maitiaisilla (Leontodon); varsinkin kukinnoilla. Yöaktiivinen, päivisin piilossa ravintokasvin alimpien lehtien alla. Koteloituuhiekasta ja kasvinosista tehtyyn, tiiviiseen kotelokoppaan maan alle. Kotelo talvehtii, joskus kaksi kertaa.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 16.1.2022