Isomorsiusyökkönen

Noctua pronuba

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Maayökköset (Noctuini)
Suku: Noctua

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Isomorsiusyökkönen on suhteellisen isokokoinen, huomiota herättävä laji. Siipiväli 50–60 mm. Etusiipien väritys vaihtelee suuresti; etusiivet voivat olla kellertävänharmaat, mustan- tai suklaanruskeat tai punaruskeat. Vaalearenkaiset yökköstäplät näkyvät yleensä selvästi; munuaistäplä on osittain tummanharmaatäytteinen ja rengastäplä on muuta siipeä vaaleampi. Poikkiviirut voivat olla häipyviä. Lähellä siiven ulkoreunaa oleva aaltoviiru on yleensä epäselvä, mutta sen sisäpuolella siiven etureunassa näkyy selkeä musta täplä.
Takasiivet ovat oranssinkeltaiset ja niiden ulkoreunassa on musta vyö; keskitäplä puuttuu.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Yleistä isomorsiusyökköstä on tavattu lähes koko maasta, mutta laji harvinaistuu pohjoista kohti. Lajin kannat vaihtelevat vuosittain niin, että välillä se on yksi lentoaikansa runsaimmista lajeista ja välillä havaitaan vain yksittäisiä yksilöitä. Ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Lajilla on pitkä lentoaika, joka kestää kesäkuusta jopa syyskuuhun saakka.

Elinympäristö: Isomorsiusyökkönen elää monenlaisissa ympäristöissä kuten puistoissa, puutarhoissa, metsien ja viljelysten reunoilla sekä niityillä.

Elintavat: Perhonen on yöaktiivinen ja tulee hyvin valolle ja etenkin syötille. Toisinaan yökköstä tapaa päivälläkin esimerkiksi ruohoa leikatessa, jolloin se häiriintyy ja lähtee jaloista lentoon. Lepotilassa yökkönen piilottaa oranssinkeltaiset takasiipensä etusiipien alle.

Kehitysvaiheet: Aikuisilla perhosilla ilmenee ns. aestivaatio eli kesälepo. Perhoset kuoriutuvat koteloistaan jo alkukesällä, mutta vaipuvat pian sen jälkeen horrokseen. Vasta iltojen pimenemisen myötä perhoset lähtevät liikkeelle ja niiden sukupuolielimet kypsyvät. Parittelu ja muninta tapahtuvat siis vasta loppukesällä.
Moniruokainen toukka elää syyskuusta toukokuuhun (välillä talvehtien) eri ruohoilla, etenkin heinillä (Poaceae). Vanhempi toukka syö esimerkiksi kaaleja (Brassica), voikukkia (Taraxacum), hierakoita (Rumex) ja ratamoita (Plantago). Toukka on joko vaaleanvihreä tai sameanruskea, selkäjuova on vaalea ja sivuselässä, takaruumiin jaokkeissa, on rivi mustahkoja pitkittäisviiruja; kunkin viirun alla on vaalea juova. Sivujuova on vaalea. Pää on vaaleanruskea, tummakuvioinen. Toukka talvehtii puolikasvuisena tai lähes täysikasvuisena. Koteloituu kotelokoppaan maahan.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 5.11.2023