Syngrapha interrogationis

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Metalliyökköset (Plusiinae)
Tribus: Plusiini
Suku: Syngrapha

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 31–38 mm. Keskikokoinen. Etusiivet sinertävänharmaat; keskisarakkeessa ja ulkosarakkeen sisäosassa tummia, lähes mustia varjoja. Keskisarakkeen takaosa melko tasaleveä. Poikkiviirut kaksinkertaiset, vaaleatäytteiset; ulomman poikkiviirun takaosassa, viirun sisäpuolella, toisinaan punaruskeaa väriä. Rengas- ja munuaistäplä hienosti vaaleareunaiset. Gamma-merkki on tavallisesti erillisestä kiemuraisesta kaaritäplästä ja pilkkumaisesta munatäplästä muodostunut ”kysymysmerkki”, usein levinnyt epämääräiseksi metallitäpläksi; joskus munatäplä puuttuu. Aaltoviirun sisäpuoli terävästi mustareunainen. Ripset valko- ja tummanruskeatäpläiset. Takasiivet kellanharmaat, reunavarjo tummanruskea; ripset valkeat, ruskeatäpläiset.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Lajia tavataan jokseenkin yleisenä koko maassa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää kesäkuun lopulta elokuun loppuun.

Elinympäristö: Lajia tapaa monissa ympäristöissä kuten rämeillä, soiden laiteilla, tuoreissa kangasmetsissä, tuorehkoilla kulttuuribiotoopeilla.

Elintavat: Tulee valolle, joskus syötille; käy illalla kukilla, lentää myös päivisin.

Kehitysvaiheet: Toukka vaaleanvihreä; selkäjuova tummemman vihreä, aaltoilevasti vaaleareunainen; sivu- ja lisäselkäjuova vaaleat, aaltoilevat; sivujuova leveä, valkeahko, ylhäältä tummareunainen. Pää vihreä, tummakuvioinen. Elää syys-kesäkuussa mustikalla (Vaccinium myrtillus) ja juolukalla (Vaccinium uliginosum), myös koivuilla (Betula), kanervalla (Calluna vulgaris) ym.; talvehtii keskenkasvuisena. Koteloituu valkeahkoon kotelokoppaan ravintokasvin oksalle.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 01.09.2019