Keittiökoisa (intianjauhokoisa)
Plodia interpunctella
Yläheimo: Koisamaiset (Pyraloidea)
Heimo: Nopsakoisat (Pyralidae)
Alaheimo: Phycitinae
Sukuryhmä: Phycitini
Suku: Plodia
Tuntomerkit: Siipiväli 14–22 mm. Pää likaisenvalkea tai ruosteenkeltainen. Kirkkaanväristen etusiipien tyviosa on vaaleanharmaa, kärkiosa tiilenpunainen. Punertavalla alueella on pari tummaa poikkiviirua. Takasiivet ovat vaaleanharmaat.
Uhanalaisuusarvio 2019: Arviointiin soveltumaton
Esiintyminen: Keittiökoisa eli intianjauhokoisa on sisätilojen perhonen, jonka toukat käyttävät ravinnokseen elintarvikkeita. Se on levinnyt ympäri maapallon. Laji on paha tuholainen lämpimien maiden hedelmänjalostusteollisuudessa. Suomessa se on tuonninvarainen. Se kulkeutuu kuivattujen hedelmien, manteleiden ja muiden pähkinöiden, makeistuotteiden ja rohtojen kanssa. Keittiökoisa ei kestä Suomessa talvea kylmillään olevissa varastoissa, vaikka sen kyky sietää kylmää lyhyen aikaa onkin melko hyvä. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhoset voivat esiintyä lämpimissä sisätiloissa ympäri vuoden. Yhden vuoden aikana kehittyy kaksi sukupolvea. Perhosyksilöiden kehitysaika vaihtelee myös aivan samanlaisissa olosuhteissa kuitenkin huomattavasti.
Elinympäristö: Sisätilat, eteenkin keittiöt, leipomot yms.
Elintavat: Aikuiset perhoset lentävät hitaasti mutkitellen ja suuntaavat mielellään kirkkaiden valojen luokse. Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa.
Kehitysvaiheet: Naaras munii elintarvikkeisiin. Toukat kehräävät valkeaa seittikudosta, johon myös niiden ulosteet kerääntyvät. Täysiokasvuinen toukka on noin 15 mm pitkä, vaaleankeltainen ja sen selkäkarvojen tyvistä puuttuu tumma pilkku (vrt. jauhokoisan toukkaan). Toukan väri vaihtelee ravinnon mukaan.
Muuta: Keittiökoisa ei ole ihmisen terveydelle vaarallinen, mutta se pilaa elintarvikkeita ja tekee niistä käyttökelvottomia. Se voi levitä nopeasti ja aiheuttaa vahinkoa, minkä vuoksi saastuneet elintarvikkeet on hävitettävä ja kaapit siivottava huolellisesti. Toukkien vaellustaipumuksen takia torjunta elintarvikekaapeissa voi olla vaikeaa. Pähkinä-, manteli-, muro- ja suklaatuotteiden kierto pitäisi olla nopeaa. Tuholaisille arkoja tuotteita ei pidä säilytellä kuukausikaupalla. Pahasti saastuneet tuotteet hävitetään. Lievästi saastuneet tuotteet voidaan esim. pakastamisen jälkeen käyttää raaka-aineena. Säilytystilat puhdistetaan perusteellisesti ja käsitellään tarvittaessa pyretriini-sumutteella.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin/Laji.fi:n kanssa
Päivitetty viimeksi: 12.11.2025