Hernetarhayökkönen
Ceramica pisi
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Tarhayökköset (Hadenini)
Suku: Ceramica
Tuntomerkit: Siipiväli 33–41 mm. Etusiivet punaruskeat, ruosteenväri- ja violetinharmaavarjoiset. Poikkiviirut heikot, kaksinkertaiset, heikosti hampaalliset, harmaatäytteiset. Keskivarjo tavallisesti selvä, tumma. Keilatäplä pieni, epäselvästi ruskeareunainen. Rengas- ja munuaistäplä suuret, epätäydellisesti ruskeareunaiset; rengastäplä pyöreä. Aaltoviiru vahvasti silmiinpistävä, kellertävänvalkea, takareunassa täplämäinen leventymä (hyvä tuntomerkki). Takasiivet kellanharmaat, ulkoreunasta leveälti mustanharmaavarjoiset; keskitäplä heikko; ripset punertavat.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Laji esiintyy koko maassa ja on varsinkin eteläisessä Suomessa hyvin yleinen. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Lennon huippu sijoittuu heinäkuun alkuun. Melko harvinainen toinen sukupolvi lentää elo-syyskuussa.
Elinympäristöt: Niityt ja metsäaukiot
Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee hyvin sekä valolle että syötille ja käy myös kukilla.
Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka elää heinä-syyskuussa lehtipuilla, pensailla, varvuilla ja ruohoilla. Toukka on vihreä tai purppuranruskea, mustapilkkuinen. Sivuselkäjuova keltainen, mustareunainen; sivujuova keltainen tai vaaleanvihertävä, ylhäältä mustareunainen. Pää ruskehtavanvihreä tai vaaleanruskea. Jalat joskus roosat. Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan. Kotelo talvehtii.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 23.4.2024