Ruskoluhtayökkönen

Helotropha leucostigma

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Korsiyökköset (Apameini)
Suku: Helotropha

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 31–39 mm. Keskikokoinen. Etusiivet tummanruskeat, ulkosarakkeen ulko-osa tummempi, mustanharmaa, sisäosa tavallisesti vaaleampi. Aaltoviiru vaalea, sen sisäpuolella ruskeita varjoja. Poikkiviirut epäselvästi kaksinkertaiset, ilman hampaita. Rengastäplä epäselvä, hienosti vaaleareunainen; munuaistäplä tummareunainen, ulko-osastaan enemmän tai vähemmän valkeahkonokra- tai valkea. Keilatäplä puuttuu. Värimuodolla f. fibrosa etusiivet vaaleammat, punertavanruskeat; keskisarakkeen ulkoreuna takaosastaan terävärajainen ja ulkosarakkeen sisäosa vaaleanharmaa, joskus punertavansävyinen; yökköstäplät selvemmät. Takasiivet vaalean harmaanruskeat, ulkoreunasta tummemmat; ripset punertavat.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Ilmoitettuja havaintoja on koko maasta Tunturi-Lappia lukuunottamatta. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun. Lennon huippu sijoittuu elokuun puoliväliin.

Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat rannat, kosteat niityt, suot, lehdot ja puistot.

Elintavat: Yöaktiivinen ruskoluhtayökkönen tulee valolle ja syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka mustahkonruskea; selkä- ja sivuselkäjuova jonkin verran vaaleammat. Nystyrät mustat. Pää ruskea; niska- ja peräkilpi mustahkot. Elää huhti-heinäkuussa sarojen (Carex), palpakoiden (Sparganium), kurjenmiekan (Iris) ym. korsissa ja juurissa. Koteloituu kotelokoppaan kuihtuneiden kasvinosien sekaan ravintokasvin lähelle. Muna talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 7.2.2024