Hammasmittari

Odontopera bidentata

Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Lovimittarit (Ennominae)
Tribus: Ennomini
Suku: Odontopera

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Perhosen etusiiven ulkoreuna on hammaslaitainenmistä juontuu lajin suomenkielinen nimi (lajin tieteellinen nimi bidentata tarkoittaa ’kaksihampaista’). Mittariperhoseksi hammasmittari on suhteellisen iso, siipien kärkiväli on noin 37–45 millimetriä. Siipien pohjaväri on tasainen lahopuumaisen ruskea tai ruskeanharmaa. Etusiiven poikki kulkee kaksi viirua, joiden välissä on rengasmainen täplä, jonka keskus on toisinaan pohjaväriä vaaleampi. Ulompi poikkiviiru jatkuu takasiivessä. Lisäksi takasiivessä on samanlainen keskustäplä kuin etusiivessäkin. Ulompi poikkiviiru ja rengasmainen keskustäplä näkyvät siipien takapinnallakin.
Koiraan tuntosarvet ovat kampamaiset, naaraan tuntosarvet lankamaiset.
Harvinaisella muodolla f. nigra siivet ja keskiruumis ovat tummentuneet (ks. kuva 7).

Esiintyminen: Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, idässä Kuhmon korkeudelle saakka ja länsirannikolla aina Ouluun asti. (Havaintokartta)

Lentoaika: Toukokuun lopulta heinäkuun puoleenväliin yhtenä sukupolvena. Lennon huippu sijoittuu kesäkuulle. Aniharvoin on tavattu toisen sukupolven yksilöitä elo-syyskuun vaihteessa. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Tyypillisiä elinympäristöjä ovat mm. pensaikkomaat, lehdot, puutarhat ja puistot.

Elintavat: Aikuinen perhonen lentää vain öisin ja tulee hyvin valolle, toisinaan myös syötille. Perhonen käy myös kukilla (toisin kuin monet muut isokokoiset lovimittarit), esimerkiksi syreenillä.

Kehitysvaiheet: Toukka on polyfagi (moniruokainen) ja elää heinä-syyskuussa lehtipuilla ja pensailla, mutta myös varvuilla ja jopa havupuilla. Toukan väritys ja kuviointi vaihtelevat. Tavanomainen muoto on ruskea, mutta sen rinnalla esiintyy koristeellisempi muoto, jossa vaaleanvihreällä pohjalla on tummanruskeita täpliä. Toukan tunnusomainen piirre on kaksi nystyä toiseksi viimeisessä jaokkeessa. Kotelolla on peräpäässään suhteellisen pitkä cremaster (= sarja koukkuja ja/tai piikkejä, jotka pitävät kotelon kiinni silkkikudoksessa). Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi, Suomen Perhostutkijain Seura

Päivitetty viimeksi: 18.2.2023 Helmut Diekmann