Valkosiipi
Cilix glaucatus
Heimo: Sirppisiivet ja villaselät (Drepanidae)
Alaheimo: Sirppisiivet (Drepaninae)
Suku: Drepana
Tuntomerkit: Valkosiiven siipien kärkiväli on 18-22 millimetriä ja sillä se on pienin Suomessa tavattu sirppisiipi. Toisin kuin muilla sirppisiivillä, etusiipien kärjet ovat pyöreät eivätkä kaarevat. Siipien pohjaväri on posliininvalkoinen; etusiiven ulkoreunassa on rivi pieniä harmaita täpliä, ja sisäreunassa on suuri tummanruskea täplä, joka muuttuu kellertävän harmaaksi siiven keskiosaa kohti. Täplän sisällä on satunnaisia hopeanhohtoisia suomuja. Tuntosarvet ovat vain heikosti kampamaiset.
Uhanalaisuusarvio 2019: Arviointiin soveltumaton
Esiintyminen: Suomessa valkosiipi on hyvin harvinainen harhailija. Maassamme on tehty kuusi havaintoa, kaikki etelärannikolta. Kaksi perhosta löytyi Helsingin edustalla olevasta saaristosta, neljä Loviisan ympäristöstä. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Suomen havainnot on heinä-elokuusta.
Elinympäristöt: Laji viihtyy aurinkoisilla ja lämpimillä metsänreunoilla sekä pensaikkoisilla kuivilla niityillä ja nummilla, mutta myös kulttuuriympäristöissä, esimerkiksi puistoissa.
Elintavat: Lepoasennossaan perhonen pitää siivet kattolaskuisesti ruumiinsa sivuilla, jolloin sen muoto ja väritys jäljittelevät lintujen jätöstä (bird-dropping mimicking). Perhonen lentää yöllä ja tulee valolle ja syötille.
Kehitysvaiheet: Tummanruskea toukka syö pääasiassa orapihlajaa (Crataegus sp.), oratuomea (Prunus spinosa) sekä muita Prunus-lajeja.
Lajista muualla: Lepiforum, Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 7.2.2024