Gammayökkönen
Autographa gamma
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Metalliyökköset (Plusiinae)
Tribus: Plusiini
Suku: Autographa
Tuntomerkit: Siipiväli 36–43 mm. Keskikokoinen tai hiukan isompi, melko suipposiipinen. Etusiivet violetinharmaat, joskus vaalean punertavan sävyiset, varsinkin keskisarakkeessa mustavarjoiset. Poikkiviirut kaksinkertaiset, kullanruskeat, sahahampaiset, vaalea-, usein metallitäytteiset. Rengas- ja munuaistäplä vaaleareunaiset. Gamma-merkki luonteenomainen: perukka ohut, haarukka iso, ohutpiirtoinen; lähes aina yhtenäinen. Aaltoviiru epäselvä, ruskea, sen sisäpuolella tumma varjo. Takasiipien sisäosa tasaisen vaalean kellanharmaa, ulko-osa melko terävärajaisesti tumma; suonet ja keskitäplä tummat.
Uhanalaisuusarvio 2019: Arviointiin soveltumaton
Esiintyminen: Gammayökköstä on tavattu koko maasta. Lajin runsaus riippuu vaelluksista. Toisinaan laji on hyvin yksittäinen, mutta joinakin vuosina gammayökkönen yltää jopa kaikkein yleisimmäksi suurperhoseksi. Tällainen tilanne oli esimerkiksi elokuussa 2018, jolloin Suomessa koettiin yksi historian suurimmista gammayökkösten massavaelluksista. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Vaelluspohjainen ensimmäinen sukupolvi lentää toukokuusta heinäkuuhun ja sen jälkeläiset heinäkuusta lokakuuhun.
Elinympäristö: Gammayökkönen viihtyy avoimilla niityillä ja tienpientareilla. Ainoastaan tiheissä metsissä perhosta ei juuri tapaa.
Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee valolle ja etenkin suurten vaellusten aikaan myös syötille. Gammayökkösiä tapaa usein aktiivisina myös päivisin ja ne käyvät ahkerasti kukilla.
Kehitysvaiheet: Täysikasvuinen toukka on noin 3 cm pitkä. Vaaleanvihreä, vaaleat sivujuovat. Toukan pääkopan kyljessä on selvästi erottuva musta viiru.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 29.1.2023